Laho mikä laho

On tämä dementikon elämä hienoa…

Taas vaihteeksi tänä aamuna muistin että en vieläkään ole ostanut kuopukselle hammasharjaa, vaikka hampaita on ollut suussa jo kolme kuukautta.
Aivosumu ja muistin pätkiminen on siis vahvasti vielä kehissä, mutta sitähän sanotaan että mitä kauemmin on ollut hoitamatta niin sitä kauemmin kestää täysin palautua.

Väsymys on hieman helpottanut, tosin täyttä kuvaa ei voi saada ennenkö tämän hetkinen tulehdus lähtee antibiooteilla. Ensi viikolla voi olla jo paljon virkeämpi olo.

Saamattomuus on kovin vaihtelevaa, haluan tehdä sitä ja tätä (esim kouluttaa koiraa tai siivota) mutta motivaatio on hyvin hetkittäistä. Huonoina hetkinä tuntuu että edes tulipalo ei saisi liikkumaan ulos.
Mutta edistystä sekin että olen kuitenkin joka päivä ulkoillut lasten ja koirien kanssa 1- 1,5h.

jännäksi menee että muistanko edes varata kontrolliaikaa labraan, parin viikon päästä sitä voisi varailla mutta tämä oli ensimmäinen kerta 2 viikkoon kun edes muistin koko asiaa.

Lisätäämpä tähän loppuun vielä että olin unohtanut 3-vuotis hääpäivänkin. Mies sattui mainitseen asiasta enkä saanut edes päähän koska se on. Hyvä minä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.