Kun jumittaa

Nostin annosta 2 viikkoa sitten.
Ja tuntuu että olen mennyt vain huonompaan suuntaan siitä lähtien.

Väsymys ei ole väistänyt, aivot ei toimi pätkän vertaa, paino pysyy samana, iho tuntuu kuoriutuvan pois, ja niin edelleen sitä samaa tarinaa.


Kun puhun, puhun ihan vääriä sanoja. Lapsien nimet vaihtuu koirien nimiksi ja toisinpäin.
Kun yritän ajatella jotain tärkeää asiaa, ajatukset harhailevat vessapaperista vaatekaappiin.
Kun pitäisi siivota, unohdan sen n. kolmessa sekunnissa kun harhailen tekemään jotain muuta.

Pahinta on se että en kykene keskittymään mihinkään, harhailen kuin zombi ympäriinsä vailla päämäärää tietämättä mitä pitäisi tehdä. Hukun ajatuksiini ja mikäli joku keskeyttää sen joutavan haahuilun, suutun.

 

Pinna palaa alle nanosekunnin, väärä äänensävy, väärä sana, väärä ilme.. Vika ei luonnollisestikaan ole toisessa osapuolessa, mutta voisiko joku kertoa sen minun aivoilleni?

Kuinka niin pieni osa ihmistä voi muuttaa koko persoonallisuuden ja viedä elämänilon?

3 thoughts on “Kun jumittaa

  1. Niin tuttu tunne… mulle lääkäri sanoi juuri eilen, että e”i voi olla oireita, koska arvot on hyvät”, niin että revippä sitten siitä!!!!

  2. Kovin on tuttua! Mietippä, kun minä vielä lisäsin tähän mielen kaaokseen tupakoinnin lopetuksen pari viikkoa sitten :-/ No, nyt onneksi ei tiedä mikä sekoilu on tupakan ja mikä kilpirauhasen syytä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.