Hot..or not…

Mitä on mediaseksikkyys?

Mediaseksikkyys yksinkertaisuudessaan tarkoittaa sitä että onko aihe tai henkilö median mielestä kiinnostava.

Mikä tekee Johanna Tukiaisesta ja Eduskunnan sähläämisestä mediaseksikästä?

Se että ihmiset lukevat heistä. Niin turhanpäiväistä kuin se onkin, ihmisiä kiinnostaa lukea kuinka Tuksu on kääritty mattoon vedettyään liikaa hirvilimua festareilla ja kuinka eduskunta ei osaa päättää kuka haluaa mitäkin.

 
Vedämmekö tästä johtopäätöksen että jos teen jotain äärettömän tyhmää,
 
esim sidon itseni alasti eduskunnan eteen auton puskuriin kiinni, ja huudan ” Me haluamme asianmukaista hoitoa” ja heiluttelen kylttiä jossa lukee kilpirauhasen vajaatoiminta,
 
aiheesta tulee mediaseksikäs?

Hyvin todennäköisesti.

Kilpirauhasen vajaatoiminnasta kyllä on ollut viimeisen vuoden aikana lehdissä ja internetissä uutisia, joten vika löytyy lukija puolelta. Artikkelit eivät ole saaneet tarpeeksi lukijoita eikä ole herättänyt keskustelua.

Mitä siis voimme tehdä?

PITÄÄ METELIÄ ASIASTA,herättää ne ystävät ja työkaverit tajuamaan että ei ole kyse pikku jutusta joka menee pois kun ottaa aamuisin ne pillerit. Miksi ihmisten pitää oppia kantapään kautta? Miksi ei voi olla kiinnostunut toisten huolista ja yrittää edes välittää? Sitten kun se napsahtaa omalle kohdalle, ollaan hyvin hyvin kiinnostuneita.

EI NÄIN!

7 thoughts on “Hot..or not…

  1. Kiitos.
    Ehkä jos joku “julkkis” sairastuisi, niin voisi kovastikin eri tahoja kiinnostaa.

  2. Meidän pitäisi ehdottomasti saada joku sairastava aamutelkkariin kertomaan ihan käytännön esimerkkejä. Lisäksi kannattaisi kirjoittaa vaikkapa Hesarin/HBL:n/Aamulehden yleisönosastoon mielipidekirjoitus. Siihen voitaisiin laittaa henkilökohtaisia kokemuksia sairaudesta, sen hoidosta ja lääkityksestä.

    Lisäksi tämä blogi tuo asian esille hyvin selvästi. Ulkoasu on muuten erittäin mukava.

  3. Niin, ei mullakaan ole sitä viisasten kiveä, millä asia saataisiin mediaan 🙂 Mutta olen pohtinut kyllä mielipidekirjoitusta Hesariin ja pariin muuhun suurempaan sanomalehteen. Mutta en voi kirjoittaa sitä ennen kuin mulla on itse-diagnoosin lisäksi varmuus muutenkin, että oireeni johtuivat hoitamattomasta kilpirauhasesta. Sitten en mene enää mutu-tuntumalla. Samoin ihan sellaista ruohonjuuritason toimintaa teen keretessäni, että levitän tietoa 2+ nettipalstalla (paljon masentuneita äitejä paikalla!) ja kerran eksyin hakusanalla metioniini suomi24 palstalle hiusten lähtöä valittavien pariin ja laitoin sinnekin topicin kilpparista. Eli ruohonjuuritasolle tietoa!!! Kuten nämäkin sivut 🙂 Voi olla hidasta kyllä. Itsellenihän asia valkeni Kauneus ja Terveys -lehden hienosta jutusta 09/2010 otsikolla “Söin vuosia turhaan masennuslääkkeitä”. On vielä kiittämättä toimitusta. Sen teen kunhan ehdin.

  4. Olen avoinna ehdotuksille. Alkaa jo mielikuvitus loppua itseltäkin että mitä tekisi seuraavaksi? Viestiä ja linkkejä on lähetetty lehtiin, tv-ohjelmiin ja henkilöille jotka ovat asian kanssa olleet tekemisissä….

    vai pitääkö sitä heittää vaatteet pois ja mennä näyttelemään kilppari-kiloja eduskunnan porteille?

  5. Media kirjoittaa aiheista, jotka koskettavat tarpeeksi suurta joukkoa kadunmiehiä tai -naisia. Tietoisuuden herättäminen heissä, jotka eivät vielä arvaakaan olevansa mahdollisesti yksiä meistä olisi tärkeää. Minäkin kuljin vielä reilu kuukausi sitten autuaan tietämättömänä, että mua vaivaa kilpirauhanen, ihan kiitos lääkäreiden. He olivat sanoneet, ettei se sitä ole ja minä uskoin. Meidän pitää nostaa toinen totuus esille.

  6. Ja mikä pahinta, lääkärit saavat potilaat epäilemään itseään.
    Tuttua minullekin ne itsesyytökset ja epäilykset, että onko vika vain minun korvien välissä? kuvittelenko vain?

    ellei ole kokenut sitä väsymystä, sitä ärtymystä,kipuja, painonnousua jne ei voi sanoa sanaakaan oireista, lääkäreillä ei ole oikeutta sanoa onko jokin oire vähäinen tai elämää haittaava vai ei jos ei sitä ole kokenut.

  7. Juu, ei tämä tauti ole sitä 🙁 Yleinen luulo todellakin on että kun nappaa pillerin naamaan aamulla niin se on siinä..voi kuin olisikin. Joillakin se menee näin mutta on lukuisa joukko sairastavia joilla ei mene lähestulkoonkaan näin. Olen myös törmännyt siihen ettei kukaan ymmärrä eikä taida uskoakaan kun koitat selittää tämän taudin luonnetta kun se on todella hankala. Miten voisikaan kun valtaosa lääkäreistäkään ei ymmärrä ja mikä pahinta ei usko potilaan kertomia oireita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.