Elämäni vuoristoradassa

Jostain syystä jaksan vieläkin yllättyä siitä kuinka sitkeä tämä sairaus on.

Takana on jo 3 annosnostoa ja edelleen elimistö jaksaa mennä takapakkia säännöllisin väliajoin. Ehdin taas hetken hehkuttaa kuinka olo on niin paljon parempi, työkyky on palannut jne.

Ei mennyt viikkoakaan kun tutut tunnelmat alkoivat palata:

  • Unettomuus ja heräily yöllä
  • Väsymys
  • Ärtyisyys ja hermostuneisuus
Yllä luettelemani ovat juuri ne pahimmat (painonnousun lisäksi) mitä tämä sairaus voi ihmiselle aiheuttaa.
Rehellisesti sanoen alkaa mitta olemaan täynnä. Tiistaina on uudet labrat jonka jälkeen nostan annosta oli mikä oli.
Toinen asia mikä ottaa aivoon aivan suunnattomasti, on lääkärit jotka eivät osaa tulkita oireita ja arvoja. Päivittäin tulee luettavaksi tekstejä lääkärikäynneistä joilla lääkäri on suunnilleen haistatellut potilaalle että “oot vaan väsynyt,laitetaanko lähete psykiatriselle?”
Tuleeko tähän ikinä muutosta?

2 thoughts on “Elämäni vuoristoradassa

  1. Elämä menee täällä jokseenkin samaa tahtia ja nyt kun on saanut maistaa parempaa elämää, niin jotenkin takapakit tuntuu pahemmilta mitä suurempi annos on kyseessä. Voimia ja jaksamista sinulle vuoristoradassasi… <3

  2. Kun tsh on matala 0,4 (viite 0,4 – jotain)yleensä mitataan vain tuo ja ok ei vajaatoimintaa arvo hyvä!

    Ja aiemmin kun on otettu myös T4V niin sekin viitealueella, mutta n 14,4 kun viitealue 12,4-21)

    Eli sanoisin että aika matalat on arvot??

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.