En tienny mihin osioon tän laittaisin ni pistänpä nyt vaikka tänne.
Sain koelääkityksen helmikuussa, kiitos sen infon mitä täältä sain. Yksityinen endo kirjotti reseptin mukisematta ja oli ikään kuin “hengessä mukana”. Sanoi itsekin että kun mun T4V tippunu yläkolmannekselta alakolmannekselle ja TSH kolminkertastunu ja vielä ku vasta-aineet hiukan koholla, niin vajaatoiminta ihan mahdollinen. Seuraavakin käynti meni mukavasti.
Mutta eilen, oliki ihan kääntäny kelkkansa. Sanoi ettei mulla VOI MILLÄÄN olla vajaatoimintaa kerta arvot oli just kuitenki viitteissä. Ja että diagnoosia en tule saamaan. Naureskeli mulle vielä päälle. Olin ihan että :O Mun olo kun on kohentunu merkittävästi lääkityksen myötä. Mut sekin olis tän lääkärin mielestä psykologista. Ei auttanu että selitin kuinka mulla on hiukset alkanu kasvaa lähes kaljuuntuneisiin kohtiin, kuukautiset normalisoitunu, ihon “panssari” (=niin kuiva ettei voiteet edes imeytyny läpi) hävinnyt jnejnejne.
Oon tosi pettynyt ja mua ärsyttää! Näinkö tämä nyt sit päättyy
Kyllä mä tekisin niin että vaihtaisin lääkäriä. Mä vaikka sulavasti siirtyisin takaisin terveyskeskuksen piiriin ja jättäisin kertomatta että endo muutti mieltään
menisin terkkarilääkärille,kertoisin mitä endo on ekalla kerralla sanonut ja selittäisin vaikka että lompakko ei kestä koko ajan käydä yksityisellä Mulle ei oo kukaan lääkäri mutissut vastaan kun oon kertonut että kävin endolla ja se sanoi niin ja näin.
Kiitos Tiina! Oliko sullakin siis niin, et arvot oli viitteissä (anteeksi en muista tarkalleen vaik oon varmasti lukenut)? Ootko saanu diagnoosin, saako ylipäänsä kukaan diagnoosia jos arvot on ollu viitteissä?
Juu mä yritän jatkaa tk:n kanssa. Eiköhän ne uusi reseptitkin kun edellisessä ei lukenu sitä “hoitokokeiluakaan” enää. Ihmettelen vaan tota lääkäriä, miks se ylipäänsä alotti mulle sen lääkityksen ja sano ensin toista, jos se oli tota mieltä?!
Hei Jolle,
Minä sain hypotyreoosidiagnoosin endolta kaksi viikkoa sitten, puolen vuoden koelääkityksen jälkeen. Mun arvot on olleet koko ajan viitteissä, mutta olo ei. Vaihda siis lääkäriä!
Koelääkityksen aikana tai jälkeen arvoja ei ole edes mitattu, lääkärini mukaan se on täysin epäolennaista. Vointi on tärkein. Minä olen ainakin uusi ihminen.
Minäpä jatkan tähän, en tosin tiedä huomaatko Tiina viestini..
Sain lähetteen uusiin vasta-ainetesteihin ja nyt mulla on tulokset kädessä: 104. Viime keväänä oli siis 35 ja nyt 104. Jokohan alkais dg irtoomaan? Tk-lääkäri ei ottanut kantaa mun hoitoon ollenkaan, lykkäs vaan testitulokset käteen ja käski mennä endolle. Mietin vaan että menenkö (ja maksanko) ihan turhasta sitten, vai onko toi ihan selkee homma? Niin ja lääkitystä en lopettanut syksyllä vaikka ensin meinasin, mulla on resepti riittänyt (olinkin saanut niitä 2 eli monta purkkia) niin oon vaan popsinut niitä sitten.
Mä menisin toiselle endolle jos edellinen on kokenut jonkun identiteettikriisin kesken hoidon.
Jos vasta-aineet on nousussa niin se kertoo siitä että ei sitä olo tuu ilman lääkitystä paraneen koska vasta-aineet alkaa hyökkäämään kilpirauhasta vastaan.
Mä vähän suunnittelin että ottaisin sille soittoajan ja vähän tiedustelisin ensin..ettei menis rahat hukkaan. Kun äkkiseltään en oikein tiedä kenelle sitten menisin.
Mutta siis tässä labralappusessakin lukee tuloksen alla näin:
“Tyreoideaperoksidaasivasta-aineet kohonneet. Sopii autoimmuunityreodiittiin tai sen seurauksena syntyyneeseen hypotyreoosiin.”
Mut tosiaan, mistäs mä tiedän miten se endo sit tuonki tulkitsee ..
periaatteessa noilla tuloksilla sen tk-lääkärinkin pitäis kirjottaa sulle resepti ilman mutinoita….siitä vois tehä vaikka potilasasiamiehelle ilmoituksen ettei hoida potilaitaan…
No mä luulen ettei se tk-lääkäri halunnu sekaantua kun kuuli kenellä oon käynyt (hän kertoi että kyseinen endo on opettanut häntä lääkiksessä). Tulikohan joku epävarmuus sitten, en tiedä, tulipa vaan mieleen
Olen jo monen vuoden ajan epäillyt että saattaisin sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Kaksi kertaa olen jo käynyt tutkituttamassa asiaa mutta ensimmäisellä kerralla vain ultrattiin kilpirauhanen eikä mitään verikokeita otettu. Minulla on selvästi suurentunut kilpirauhanen mikä näkyy esim valokuvista. Huomattuani tuon joskus 7 vuotta sitten menin ekan kerran lääkärille asiasta mutta asia kuitattiin sillä että hiukan on suurentunut mutta ei mitään vokaa. Viime vuonna vaadin työterveyslääkäriä tutkimaan asian ja pyysin verikokeet. Työterveyslääkäri asennoitui asiaan että ei sussa mitään vikaa ole (ja että päässäni on enemmänkin vikaa) samaan aikaan sairastin myös keskivaikeaa masennusta, minulla oli rytmihäiriöitä ja paniikkikohtauksia. Kokeillessaan kilpirauhasta totesi sen tuntuvan ulkoapäin kokeiltaessa mutta kuittasi sen vain sillä että minulla on jotenkin poikkeava fysiikka. No verikokeita otettiin kolme kappaetta ja ei mitään vikaa. Kilpirauhanen ultrattiin ja todettiin että jonkin verran suurentunut. Löydöksenä oli kysta. Tästä lääkäri soitti minulle tuloksen ja kuullosti pettyneeltä kun Jotain sentään löytyikin. Muuten asiaan ei palattu sen kummemmin.
Joskus itsekkin mietin onko vain päässä vikaa mutta viime aikoina olen alkanut epäilemään että olisiko kaiken syynä autoimmuuni tyreoidiitti josta aiheutuu sekä vajis että liikaoireita? Olen nyt ensi viikolla menossa lääkäriin asiasta ja listannut kaikki oireet jotta en unohda ja sen mitä kokeita haluan että otetaan. En enää luota lääkäreihin.
Oireita on todella pitkä lista: Vatsa toimii hitaasti
Kipukynnys alentunut
Jatkuvaa väsymystä
Vaikea laihtua
Sokeriaineenvaihdunnan häiriö
Palelu
Muistin heikentymistä
Kuulon heikkenemistä?
Lihaskrappeja, kipuja
Masennusta
Kurkkukipu
Korvakipu
Palan tunne kurkussa
hiustenlähtö tai kuivat ja ohuet hiukset
ihomuutokset (ihon kuivuus, joskus myös hilseily, karkeus, kalpeus tai kylmyys, kutina)
Anemia
Turvotus
Silmien kuivuminen (rähmii)
Silmien vetistely (tuulinen ilma)
Silmien kirvely
Silmien punoitus
Mielialanvaihtelut
Rytmihäiriöt
Seksuaalinen haluttomuus
Saamattomuus
Tokkurainen olo/sumuisuus
Kilpirauhanen suurentunut
Kysta
Kynnet hauraat, halkeilee, liuskottuu
Hermostuneisuus
Lihasheikkoutta, lihakset tykyttää
Hikoilu vähentynyt
Näkö huonontunut
Paniikkikohtaukset
Valon herkkyys silmissä
Poissaoleva olo
sairas olo, jos kuumetta 37,2, ei juuri koskaan flunssassa edes yli 37,8 asteen kuume
alhainen kuumuudensieto (huono olo auringossa ja helteillä)
Hidastunut aineenvaihdunta
Huono keskittymiskyky
ahdistuneisuus
motivaation puute
kauluksellinen paita painaa kaulalla
Alhainen sietokyky äänille
Erakoituneisuus
Ohuet kulmakarvat ulkokulmista
Tämän listan kanssa nyt olen menossa lääkäriin ja tosissani pelkään että vieläkään mitään ei löydy
Vuokko, minkälaiset sinun kilpirauhasarvosi ovat olleet? Saat ne itsellesi soittamalla (lähettävät postitse kotiin) mikäli sinulla ei ole niitä tallella.
Samanoloinen tilanne itsellä, kuin Vuokolla, eikä se lohduta mitenkään. Olen pitkän aikaa kamppaillut huonovointisuuteni kanssa ja taustallani irvistelee myös terveenoloinen valkotakkikammo muun sairaushistoriani johdosta (johon myös on liitetty korvienväliset vaivat, vaikka ne myöhemmässä laajoin testein kuitattiinkin pois).
Olen aiemmassa tullut testailluksi muissa yhteyksissä kilpirauhasestani ja aina saanut testivastaukseksi “viitearvojen sisällä”, enkä ole näinollen ajatellut missään olevan vikaakaan – vaikka keho on viestittänyt jo kauan muuta, kuka nyt ei lääkäriä uskoisi ja toisaalta valkotakkikammo vie voimat inttämisestä. Pikkuhiljaa vuosien varrella epämääräiset olotilat ovat jostain syystä nyt, viimeisten kuukausien aikana repäisseet itsensä levälleen kunnolla – ja siitä huolimatta, osa itsestä syyttää outojen kuvittelemisesta ja kuukausia kestänyttä (ok, vuosia) unettomuutta pääsyyllisiksi. Ja vaikka kuulun sukuun, jossa kilpirauhasoireilua löytyy aikalailla (mm. äidillä ja sisarellani), silti pelottaa ottaa asia esille lääkärissä ja tulla kuitatuksi pelkästään sekopääksi tai muuten ongelmaiseksi.
Kuitenkin, jos omat epäilykset ja pelot laitan sivuun: olo on kuin viikatemies soittelisi ovikelloa, lihakset särkevät ja on kuin kävelisin kahden tukin varassa, painonnousun vuoksi olen niin vähällä ravinnolla että suu maistuu kaamealle, päätä särkee, uni ei tule, keskittymiskyky hakoteillä (tämänkin kirjoittaminen on sen verran vaikeaa, että meinaa itku päästä), käytän suuren osan voimistani itseni hillitsemiseen (jopa ennakolta), meinaan tukehtua alituisiin lausahduksiin kuinka olen niin valkoinen, väsyneennäköinen jne jne, minua hermostuttaa lasten huudot pihamaalla, kurkkua kuristaa, puristaa ja hävettää kaikkineen olla näin veltto, saamaton ja väsynyt, jopa niin väsynyt, että tämänaamuinen lääkäriaika juuri asiasta ja vähän asian sivusta jäi tekemättä – ei siksi etteikö olisi huvittanut vaan ihan siksi että kaikki paikat puristivat, olin nukkunut vain pari tuntia yöllä, auton rattiin hyppääminen pelotti ja meikäläisessä terv.kesk. systeemissä ei välttämättä saa palvelua omalla äidinkielellä. Ok, tässä tilassa olisi saattanut hermo palaa ja asia jäädä sille tielleenkin taas kerran – joten katsoin paremmaksi siirtää aikaani muutaman päivän päähän. Siltikin, miten voin olla tällainen? Nykyinen olotilani on valovuosien päässä, siitä mitä ennen. Minua on yleisesti ottaen pidetty huumorintajuisena, pitkämielisenä, reippaana ja kilttinä ihmisenä, jolla on kunnianhimoa ja älyäkin – ei todellakaan kuulosta tältä nykyiseltä olennolta joka on kuin strutsi vangittuna kanarialinnun häkkiin.. väkipakolla koitan pitää itseäni jollain tapaa kunnossa kävellen luonnossa, pyöräillen tai uiden, mutta se normaali liikunnanilo on kadonnut tyystin – ennenvanhaan kun tunsi rehkineensä lenkkipolulla kipuna lihaksissa, no nyt se kipu on jo ennen lenkkipolkua matkassa eikä mieluisana, mutta minä liikun, härkäpäisyyttäni liikun, kaiketi vain siksi että lääkärissä voidaan todeta minut laiskaksi jopa liikkumaankin taas kerran ja ei ihme että paino nousee – heh..
Vuokolle, näin tähän lopuksi, ymmärrän tuskaasi ja pelkoasi paremmin kuin uskotkaan ja olen kauhuissani siitä kuinka monta ylenkatsottua ja pilkan alle jäänyttä avunhakijaa tässä meidän maassamme onkaan. Omaan suht koht samoja inhottavia oireita, joita olet listannut ylös ja ajatteleppa, oireet ovat pahoja, vaikeuttavat elämää joka päivä – siltikin, meistä kumpainenkin tuntuu pelkäävän enemmän lääkärin reaktiota kuin oman tilansa vakavuutta.
Tiinu itselläni on myös sellaisia päiviä/kausia kun mitään ei saa aikaiseksi ja tosiaan pelottaa lähteä auton rattiin kun en pysty keskittymään liikenteen huomioimiseen kunnolla. Sitä saattaa ajella vaikka kuinka pitkään ja yhtäkkiä herätä siihen että miten olen tänne saakka päässyt ja mitään en muista siitä matkasta. On myös joskus ollut lähelläpiti tilanteita sen takia kun on niin sumuinen olo enkä pysty keskittymään liikenteeseen. Onneksi mitään ei ole tapahtunut mutta töissä käydessä välillä pelotti.
Itselläni oli kesällä vähän parempi vaihe menossa ja sain jopa kotonakin siivoiltua. Tosin omassa tahdissani ja vain sieltä täältä. Mutta olin siitä todella ylpeä että sain jotakin aikaan. Muuten meillä kotona siivoaa mies. En jaksa käydä ulkona kun sillon jos saan energiaa jostain ja saatan jaksaa kuukauden verran käydä kävelemässä puolesta tunnista tuntiin, mutta sitten iskee taas se kauhea väsymys. Viimeksi nyt puolentoista viikon verran oli sellaista lamaavaa väsymystä jossa sulkeudun itseeni enkä pysty olemaan läsnä. Joudun oikeen pakottamaan itseni kuuntelemaan eskari ikäisen tyttäreni juttuja ja muistutan itseäni aina että kyselen hänen päivästään ym. Ei minusta ole normaalia että joutuu “pakottamaan” itsensä kuuntelemaan lapsiaan ja kyselemään heidän asioistaan Kaikista eniten surettaa juurikin se että kun ei jaksa edes kuunnella omaa lastaan. Olen nyt nuorimmaisen kanssa äitiyslomalla kotona ja sen jälkeen jään työttömäksi. En tiedä miten tulen jaksamaan sitten tulevaisuudessa töissä kun en meinaa jaksaa kotonakaan. Nyt en ole jaksanut tehdä ruokaakaan joten olemme joutuneet ostamaan valmisruokaa. Minulle on tärkeää tehdä itse alusta saakka ruokamme ja sitäkään en nyt jaksa. Tosin tänään oli vähän parempi päivä ja energiaa riitti kaupungilla käymiseen.
Olen saanut laihdutettua kuuden kuukauden sisällä 10-14 kiloa riippuen vähän päivästä ja olenko sortunut herkuttelemaan, mutta tuohonkin olen päässyt erittäin tiukalla kitukuurilla koska muuten en kerta kaikkiaan laihdu. 800 kaloria on ihan maksimi ja jos sen ylittää niin painon tippuminen loppuu. Vieläkin on ylimääräisiä kiloja 15 joista haluaisin eroon, mutta pakko sitä on joskus syödä vähän normaalimmin. Jos söisin normaalin kulutukseni verran lihoisin joten siltikin on pakko pitää jonkinmoista kalorivajetta jotta en paisu takaisin.
En tosiaan ennen ollut tällainen. Liikuin hirmuisesti pyöräillen, kävellen ja rullaluistellen. Menin koulumatkat keväällä ja syksyllä useimmiten pyöräillen ja rullaluistellen. Työmatkat sitten pyörällä tai kävellen. Liikkuminen oli erittäin vaivatonta. Jaksoin siivota kotona ja olin energinen. Saatoin syödäkkin melkein mitä vain lihoamatta tai jos yritin laihduttaa se onnistui laskematta mitään ja lisäämällä liikunttaa. Nykyään pysyttelen kotona sisällä kun jo pelkästään kotipihaan meneminen tuntuu hirveältä ponnistukselta. Viimeiset kolme kesää olen pysytellyt sisällä koska en kestä enää kuumaa auringonpaistetta. Ennen rakastin kesää lämpimien ilmojen takia.
Pelottaa mennä sinne lääkäriin jos mitään ei lopulta löydykkään. Ei tällainen elämä ole mukavaa ja siitä kärsii minun lisäkseni perheeni. Jos ei olotilalleni löydy mitään selitystä en tiedä enää mitä tehdä
Hetken jo luulin itse kirjoittaneeni oirelistan, mutta anemia minulta puuttuu ja kilpirauhasta ei ole ultrattu eli en tiedä suurentumisista tai kystasta
Mulla on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta, vasta-aineet kannattaa myös tutkituttaa. Mulla on tsh ja t4v melkein aina olleet rajoissa (vaikkakin huonot), mutta vasta-aineet oli tosi rajusti koholla
Toistaiseksi hoitotasapaino on kuitenkin vielä löytymättä eli kaikille ei diagnoosi ja lääkityksen saaminen ole välttämättä tie onneen ja normaaliin elämään… En sit tiedä, jos mulla on lisänä jotain muita autoimmuunitauteja, kun tk-lääkäri on todella haluton tutkimaan yhtään mitään. Se on edelleen sitä mieltä, että mulla on päässä vikaa, mut yksityisellekään ei ole varaa mennä, kun en ole töissä. Enkä tässä kunnossa mitään töitä saakaan
Miten sulla, Vuokko, meni lääkärissä?
Tilasin nuo arvot eilen postissa kotiin kun en yhtään enää muistanut millaiset ne viimeksi oli sekä tietysti vertailupohjaksi ensi viikon lääkärikäynnille. Jännityksellä odottelen mitä niistä selviää. Tosiaan pelottaa suoraan sanottuna että vieläkään mitään ei selviä ja joudun jatkamaan tällaista väsynyttä vajaata elämää missä en jaksa olla läsnä lasten enkä miehen kanssa.
Luultavasti kysyntä oli niin pientä, että kannattamattomana lopettivat. Vahinko, sillä nyt Suomessa ei pystytä toteamaan myöskään Euthyroid sick syndromaa (siihen tarvitaan TSH, T4V, T3V ja rT3), eikä myöskään tekemään tutkimusta, jossa mitattaisiin sekä T3V että rT3. Pitää lähettää ulkomaille, esim. jenkkeihin. Niitä lähetetään kyllä Suomestakin, kilpirauhanen.com löytyy ainakin osoitteita.
MDD on ainakin yksi niistä. http://www.mdd.fi ja sieltä saa muitakin hyviä testejä kilpirauhasenkin kannalta. Minunkin mielestä on harmi, että RT3 lopetettiin Suomessa.
Olen aloittanut kokeiluhoidon tällä viikolla. Arvot olivat viitearvojen sisällä, mutta oireita on monenlaisia, esim. jatkuva väsymys, muistihäiriöt, sumuisuus, ajoittainen hiustenlähtö, paino nousee erittäin helposti, palelu, niveloireita, scleroderma, todella kuiva iho, ummetustaipumus yms.. Kiinnostaisi tietää, kuinka nopeasti olette saaneet helpostusta oireisiin? Varsinkin muistihäiriöiden ja väsymyksen suhteen olisin onnellinen, jos joku kommentoisi. Väsymys, unohtelu ja sumuisuus on pahimmat oireet. Aloitin lääkityksen yhdellä lasten pillerillä, jota 2 viikkoa, sitten lisätään 2 pilleriin, ja 4 viikon päästä 3 pilleriin….
Minä aloitin kahdella lasten tabletilla ja neljän viikon päästä nostin kolmeen. Parissa kolmessa viikossa sumu hälveni, sitten meni tosi lujaa, sitten olo tasoittui, ehkä vähän huononi, mutta ei sumu ei missään tapauksessa tullut takaisin. Nyt minulla on diagnoosi ja lupa nostaa annos aikuisten tablettiin.
Teillä useammalla vuorokausiannoksen nosto on edennyt todella nopeasti! Minulla on ollut lasten tyroksiini reilut kolme vuotta, tällä hetkellä 3 tabl./vrk.
Rohkaisevaa lukea kuinka moni on saanut lääkityksen epäselvistä tilanteista ja epätietoisista lääkäreistä huolimatta kuntoon.
Olen alkanut viimeisen 1-1,5 vuoden aikana tunnistamaan etten ole itsekään ihan kunnossa. Nuo oireet kun on niin helpoo selitellä vaikka millä, kun verikokeiden tuloksetkin olivat ns. täydellisesti viitearvojen keskellä. Olo kuitenkin huonontunut kokoajan. Veljelläni on todettu vajis verikokeilla, mummollani oli struuma ja toiselkakin veljelläni samoja oireita kuin minulla. Minulla kuitenkin kilppariarvot kunnossa.
Oireista tunnistan melkein kaikki, mutta pahimpia ovat jatkuva sumuisuus ja väsymys, seksuaalinen haluttomuus, ripsien ja hiusten lähtö, uusimpana paniikkikohtaukset sekä mahdottomuus laihtua. Teen fyysistä työtä, ulkoilen koirien kanssa 4-5 krt päivässä, käyn jumpassa 4-5 krt viikossa ja olen vielä vlcd pirtelöillä, mutta painoni ei hievahdakaan. Se on todellla turhauttavaa !!!
Lähipiirissäni on myös huomattu oloni ha moni ollut huolissaankin.
Nyt rohkaistuin varaamaan ajan Antti Virkamäelle Mehiläiseen ja sain peruutusajan ensi viikolle. Odotan aikaa jo innolla. Toivo n että saisin tähän oloon jonkin ratkaisun… onko täälläkokemuksia mainitsemastsni lääkäristä ?
Minulla on useita vuosia sitten poistettu kilpirauhasen oikea lohko siinä olevan kasvaimen vuoksi. Leikkauksesta lähtien olen tullut toimeen puolikkaalla kilpirauhasellani, mutta aina välillä on ollut kausia, jolloin minulla on ollut vajaatoiminnan oireita. Tällöin on arvoni aina tarkastettu, mutta aina ne ovat olleet viitearvojen sisäpuolella eikä lääkitystä ole aloitettu. Nyt tänä syksynä meni elämäni todella vaikeaksi. Vajaatoiminnan oireet olivat todella pahat. Olen aina ollut hoikka eikä minulla ole ikinä ollut paino-ongelmia. Nyt kuitenkin painoni nousi puolessa vuodessa 8 kiloa, enkä ole muuttanut oleellisesti mitään elintavoissani. Jalkoihin tuli turvotusta niin, että sukista jäi niihin jälki. Ikinä aikaisemmin en ole kärsinyt tuostakaan vaivasta, en edes raskaana ollessani. Hiuksia lähti päästä tukottain. Silmät ja iho kuivuivat. Ummetus vaivasi. Paleli valtavasti, saunassakin vilunväristykset kulkivat kehoani pitkin. Uupumus ja väsymys oli ihan sairasta. Saatoin nukkua 16 tuntia vuorokaudessa ja silti olin kuoleman väsynyt. Nukahdin päivisin ihan istuallenikin. En jaksanut tehdä mitään. Ihan arjen perusjututkin tein tahdonvoimalla. Kävin ensin yleislääkärillä, joka otatutti kilpirauhasarvoni. ne olivat todella normaalit ja kauniisti viitearvojen sisällä. Tämä lääkäri ei uskaltanut minulle aloittaa tyroksiinilääkitystä. Varasin ajan yksityiselle endokrinologille, joka oli todella pätevä ja näki jo olemuksestani, että olen hypotyreoottinen. Hän sanoi, että meitä on muutamia, joilla kilpirauhasarvot ovat täysin normaalit, mutta silti kudostasolla voi olla kilpirauhasen vajaatoimintaa. Hän uskoi minun hyötyvän lääkityksestä ja se aloitettiin. Minulla onkin nyt paljon parempi olo ja on ihanaa, kun olo alkaa tuntua omalta. Lähes kaikki oireet ovat hävinneet tai merkittävästi helpottuneet. Minä haluaisin nyt kysyä teiltä, joilla on kokemusta, että onko teidän painonne pudonnut aloitetun lääkityksen myötä ja jos on, niin millaisessa tahdissa? Minä kärsin näistä kiloista. Housut eivät mahdu jalkaan enkä tunne oloani tämän painoisena hyväksi. Ennen lääkityksen aloittamista tein kaikkeni, että saisin kiloja pois, mutta mikään ei tehonnut. Paino vain nousi. Olen kiitollinen vastauksesta.
Hei Tiina! Minä sain huomattavan avun moneen asiaan tyroksiinista, mutta painoon se ei ole vaikuttanut. Tai ainoastaan siten, että en enää syö suklaata väsymykseen, joten paino ei nouse. Olen kylläkin normaalipainoinen, mutta olin noususuunnassa. Pudotukseen tarvitsen ihan tavallisia konsteja, eli on syötävä vähemmän.
Hei onko kellään kokemusta että vajaatoiminta näkyisi myös silmistä? Itselläni liuta oireita mistä kerroinkin kun arvoistani kyselin. Mutta minulla siis ollut nyt toista kuukautta silmät todella sairaan näköiset. ovat semmoiset sameat, väsyneet ja niistä puuttuu se normaali “pilke”. Silmän aluset tummat ja pussit silmien alla. Vaikka kuinka meikkaisin niin ei auta. Lähimmäisetkin huomaavat ja ovat huolissaan kun näytän niin sairaalta. Monet itkut on tullut kun en tiefä mikä tässä oikein vaivaa. Keskiviikkona aika sisätautilääkärille.
Hei minulla oli silmät kuivat ja rähmäiset sekä näkö jotenkin huono. Välillä tuntemuksia että silmät ovat auki mutta ei silti ymmärrä mitä näkee.
Sitten lääkityksessä näkö palautui asteittain joka vähän pelottavaa. Aamulla kun heräsi niin räps ensin meni hetkeksi mustaksi niinkuin yhteys silmiin olisi poikki ja sitten ihan kuin jotakin näyttö moodia olisi vaihdettu tulikin kirkas uusi näkymä. Totta siis sanonta että jotkut ei aja ihan täysillä valoilla eli tuntuu ihan kuin olisin joku robotti jossa voidaan tilaa jotenkin vaihtaa jostakin napista. Tuossa vähän pelottaa että mitäs sitten jos tila muuttuukin pysyvästi tuohon mustaan onkohan jollakin tapahtunut. Luin jostakin että silmien alle tulee joku tulehdus joka sitten haittaa silmiä. Kun tuo lääkitys alkoi minulla tehota niin kaikki tulehdukset joita oli ainakin nivelissä alkoi muutamassa päivässä helpottaa. Näkö sekä kuulo myös parani ihmeen kaupalla.
Heippa! Onko tietoa vajaatoimisuuden periytyvyydestä? Miun tytöllä 11v todettiin pari viikkoa sitten vajaatoiminta,suurin oire hänellä oli lyhytkasvuisuus ja äärilaidasta ailahtelevat mielialat/aggressiivuus jonka takia käytiin aikaisemmin tuloksetta kasvatusneuvolassakin….No siis asiaan:nyt kun oon paneutunu tähä aiheeseen,havahduin että miulla on n.14 oiretta listasta joita oon ihmetelly.Yks esim se että ei oikein ajatus ja puheentuotto aina pelaa,niinku jumittaa.Alilämpöö jatkuvasti,syke alle 50,kuivat kyynärpäät,nilkoissa jatkuvasti sukista rannut,silmäpussit,kiukuttaa ja ei oikei naurata mikää…..Oon nyt sit tilannu ajan lääkärille,huomiseksi.
Minä menin epämääräisine oireineni työterveyslääkärin pakeille. Hävetti, kun oli jos jonkinmoista oiretta ja vaivaa. Lääkäri kuunteli ja sanoi epäilevänsä kilpirauhasten vajaatoimintaa. Otettiin labrat (arvoja en tiedä) ja ne olivat kuulemma viitearvojen sisällä, mutta kuulemma “ihan rajalla”. Lääkärin mielestä nuo viitearvot ovat aivan liian suuret ja määräsi koelääkityksen; ½ 0,1mg/vrk kahdeksan viikon ajaksi, sitten taas labrat. No, aloitin lääkityksen ja oloni parani parin-kolmen viikon kuluttua. Ei mitään “mega-herätystä”, mutta hiustenlähtö loppui, sumu väistyi ja mieli kirkastui, oli energisempi olo yleensäkin ja tuntui, että alkoi jopa muistamaan asioita, yms. Tosin itse hieman epäilin, että ehkä vain kuvittelen näin nopeat vaikutukset ja kohta paljastuu, ettei lääkitys autakaan. Mitään vikaa ei löydy ja saan korkeintaan mielialalääkkeet.
No, kävin labrassa kontrollissa ja soitin lääkärille tuloksista. Lääkäri oli VAIHTUNUT ja tämä sanoi heti, ettei minulla mitään kilpirauhasen vajaatoimintaa ole koskaan ollutkaan. Labrat ovat olleet koko ajan viitearvojen sisällä. Kerroin kuitenkin edellisen lääkärin kanssa käymäni keskustelut ja että LÄÄKÄRI oli määrännyt labraan ja lääkkeet OIREITTENI perusteella. “-Niin meillä lääkäreillä, kun on hieman erilaiset käsitykset näistä asioista….” Kiva, kiva!
No, kertoi kuitenkin, että labra-arvot ovat edellisestä kohentuneet ja sanoi, että jos nyt sitten kokeilet nostaa annostusta 1 tabl. joka toinen päivä ja ½ joka toinen, kahden kuukauden ajan ja sitten labraan. Painotti, että sitten hän kyllä haluaa otattaa minusta jonkin…”vasta-aine-plaa-plaa(?) “, tms., että asia selviää kunnolla.
Olen ihan vihreä näissä kilpirauhasasioissa, joten ei hajuakaan mitä tuleman pitää? Nyt haluaisinkin tietää, että onko täällä kenelläkään tietoa Tampereen seudulla vastaanottavista lääkäreistä, jotka ovat oikeasti perehtyneitä näihin asioihin.
Se vasta-ainekoe on hyvä ottaa,mikäli vasta-aineita löytyy niin lääkäri saa pitkän nenän koska se kertoo autoimmuunityreoidiitista.
Tampereella ei enään montaa hyvää lääkäriä ole,lääkäri suosituksista löytyy mutta kannattaa myös keskustelu katsoa koska kaikki ei ota enään uusia potilaita.
Olen surffannut täällä netissä pitkin-poikin ja jossain tuli muistaakseni vastaan tuo vasta-aine juttu ja siinä oli, että ko. koe pitäisi ottaa jo ennen kuin koko kilpparilääkitystä edes aloitetaan? Onkohan kyse samasta asiasta/kokeesta? Ja jos on, niin mitenkähän mahtaa sitten vaikuttaa koetuloksiin, kun popsinut Thyroxinia jo hyvän aikaa?
Huomasin tuon “lääkäri suosituksia” vasta äsken…pitkät piuhat . Juu, olisi kiva löytää kerralla kunnon “täsmälääkäri” eli etsintä jatkuu. Toki käyn myös työterveysasemallakin kuuntelemassa ainakin tulokset ja sitä pitkää nenää toivoen….
Syy miksi se kannattaisi ottaa ennen lääkitystä tai heti pian sen jälkeen, on se että lääkitys saattaa alkaa laskemaan vasta-aineita. Ei ne yleensä kyllä häviä ennenkö kilpirauhanen on lopettanut toimintansa.
Tampereen seudulla on yksi lääkäri jossa olen nyt käynyt tullin tori terveystalo ja Teemu Vahtera. En osaa sanoa onko hän kuinka hyvin perehtynyt asiaan mutta ainakin tuntuu ymmärtävän tämän että lääkitys pitää saada kohdalleen ja että potilaan olo ratkaiseen eikä labra arvo rajat. Minulla iselläni oli myös alkuun epäilystä että onkohan tuo kilpirauhasen vajaatoimita diagnoosi nyt varmasti oikea kun ei tutkittu lisämunuaisia eikä vasta-aineita joista on ollut monessa paikkaa kirjoituksia että pitäisi ehdottomasti tutkia ennen lääkityksen aloittamista. Minulla ehkä sillain kumminkin oli selvä tapaus kun kävin päänalueen magneettikuvassa ja sen jälkeen lääkäri pamautti että minulla on vajaatoiminta.
Ihmettelen seuraavaa kohtaa: “Kävin päänalueen magneettikuvassa ja sen jälkeen lääkäri pamautti, että minulla on vajaatoiminta”.
Minullakin on otettu sekä suppea että laaja pään MRI, mutta lääkäri ei ole maininnut mitään kilpirauhaseen liittyvää raportissaan.
Joo aivolisäkettä kuvattiin eikä siitä löytynyt mitään kasvainta. En tiedä tarkkalleen mitä ne siellä magneettikuvassa oikein näki. Itse kun makailin koneessa niin sieltä näki ne ihmiset jotka katseli kuvaa. Ihminen siellä heti jotenkin reagoi johonkin epänormaaliin. Ajattelen että se liittyy tähän. Myös kuulemma on otettu vasta-aineet sairaalassa mutta nuohan ei käsittääkseni kerro paljoakaan kun melkein jokaisella suomalaisella on niitä vaikka ei olisikaan sairastanut. Ainakin minulla nyt on kasvot turvonneet leuan alta ja ehkä jo silloin oli joka viittaa myös että voisi olla joku pielessä.
En tiedä jäänkö sitten tuollaiseksi vai auttaako lääkitys tuohon. Vasta lääkityksessä kaulani on todella turvonnut ja ollut kipeä enemmässä määrin vaikka nyt helpottanut.
Hei,
Olen vasta viikon syönyt tyroksiinia, ottanut ohjeen mukaan aamuisin tyhjään vatsaan. Nyt on sitten päivät mennyt huimaten ja tosi väsyneenä. Paha olokin on ollu. Iltaa kohti olen piristynyt. Onkohan tuo ihan tavallista ja ohi menevää? Minun t4-v oli 10 ja tsh 1.5, ei siis ihan perinteinen vajaatoiminta labrojen mukaan, mutta lähes kaikki vajaatoiminnan oireet löytyy. Vähän mielessä kaivelee tuo lisämunuaisen uupumus oireideni perusteella. Suurta stressiä on ollu. Onko sillon tuo tyroksiinilääkitys myös hoitona? Miten saan työterveyslääkärin asiaani tutkimaan paremmin?
Nuo oireet ovat samoja kun minulla oli kun oli liian kanssa lääkettä. Millähän annoksella on lääkitys alotettu. Illalla minullakin olo parani kun hormooni taso laskee iltaa kohti.
Varmaan oli tosiaan liian nopea aloitus 25 mikrog:lla, kun nuo oireet tulivat. Työterveyslääkäri kuitenkin sanoi, että imusolmukkeet on turvonneet ja oireet johtuvat flunssasta. Parin viikon päästä annos nousi tuplaten ja sitten viikon päästä oireet olivatkin hirvittävät rytmihäiriöt (beetasalpaajat käyttöön) ja yöllä palelua. Lääkärin mielestä liikatoiminnan vuoksi, mutta tsh sama ja t4-v 11.5 eikä muita liikatoiminnan oireita.
Hirvittävälle tuntuu tulevaisuus tämän taudin lääkityksen kanssa pelaamisesta, jos kuukauden sisällä jo saanut näin kärsiä. Muutoin oloni vajaatoiminnan oireilta on kohentunut jonkin verran.
Mutta nyt en kyllä suostu nostamaan annosta. Ei vissiin suosituskaan ole noin nopeasti nostaa.
Olisi varmaan myös hyödyllistä käydä erikoislääkärillä.
Onko kenelläkään pahentunut astma lääkityksen aloittamisen myötä? Aiemmin olen pärjännyt astmani kanssa epäsäännöllisellä lääkityksellä ja sillä että silloin kun saa ensimmäisen kohtauksen, on ottanut lääkkeet parin viikon ajan koska astmakohtaus ei minulle koskaan ole tullut yksin. Nyt sitten muutaman viikon tyroksiinien jälkeen olen alkanut haukkoa henkeä pitkin päivää. Viittaako tämä siihen että kroppa käyttää enemmän happea lisääntyneen aineenvaihdunnan vuoksi ja sitä ei saadakaan näillä keuhkoilla uutta kulutusta vastaavaa määrää ilman piippua?
Tietääkö joku, kuinka yleisiä oireita lihaskivut ja -krampit sekä lihasten voimattomuus ovat kilpirauhasen vajaatoiminnassa? Minkä tyyppistä lihaskipu on? Itselläni varsinkin reisilihakset ovat ihan kosketusarat. Lisäksi ne kramppaavat ja vihlovat. Reisilihakseni ovat myös täysin voimattomat, esimerkiksi kyykystä ylösnouseminen on nykyään ihan mahdotonta. Entä voiko levottomat jalat kuulua oireisiin?
Moi! Ei ole kyllä mikään yleisesti kovin tunnettu oire, mutta mulla nimenomaan lihaskivut on ollut se ns. isoin oire tässä. Todettu kilpirauhastulehdus ja sen aiheuttama vajaatoiminta. Hashimoton tyreoidiitista puhuttiin, ja siihen voi nimenomaan ainakin kuulua noita lihasoireita (ainakin googlen tietojen perusteella).
Vajaatoiminta alkoi mulla sillain että oli vain väsymystä ja lihassärkyä, ei juuri muuta. Lääkäri vaan naureskeli tälle, luuli että haen vain saikkua. Toinen lääkäri sitten tajusi kuitenkin katsoa kilpirauhasarvot… Pahimmassa vaiheessa oli sellaista ettei pystynyt housuja kunnolla pitämään jaloissa kun se aiheutti ihan hirveät säryt. Oli juuri tuollaista kosketusarkuutta. Samaten särki etenkin käsiä ja vähän joka paikkaa.
Kun kilpirauhasarvot on kohdillaan, tota ongelmaa ei ole. Nyt arvot taas vähän pielessä ja toi särky on palannut, tosin ei niin pahana.
Kuuluukohan vajaatoiminnan oireisiin herkkyys itkeä, sairastin äskettäin flunssan ja sen jälkeen tuli tosi kova väsymys jota kesti muutoman päivän ja itkeskelin ihan ilman mitään syytä, ajattelin että johtuis vajaatoiminnasta mutta arvauskeskus lääkäri sanoi ettei sellainen kuulu siihen, tarjosi psyyke lääkettä, mutten ottanut, pyysin päästä kokeeseen ja tsh 4,30 t4v 15 tsh viite yläraja 3,60, en tiedä sitten johtuiko mistä mutta tsh arvo oli kuitenkin noussut hiukan edellisestä kerrasta joka oli 3,5, tyroksiini annos on pienin mahdollinen jolla olen poskutellut puoli vuotta. Olo on nyt kuitenkin jo hiukan kohentunut.
Hei, mä olen tässä pari päivää miettinyt liikuntaa ja vajaatoimintaa.
Mulla siis tilanne vielä vaiheessa; taustalla diagnosoitu kilpirauhasen krooninen tulehdus, mutta arvot ovat olleet viitteiden sisällä vuosia. Kunnes viime viikolla otetuissa kontrollinäytteissä TSH oli pompannut 8.6 (syksyllä oli 2.2). Odottelen nyt soittoa tth:lta/lääkäriltä, jonne toivottavasti pääsen huomenna ja ohjeita, että miten tästä eteenpäin. Oletan, että lääkitys aloitetaan.
Pohdintani koskee siis liikuntaa. Olen tottunut liikkumaan paljon ja korkeallakin sykkeellä (noin kympin juoksulenkkejä jne), mutta nyt treeni ei vain kulje. En jaksa, eikä huvita. Olisiko siis paikallaan ottaa hieman rennommin siihen saakka, kun arvot mahdollisen lääkityksen avulla saadaan kohdilleen? Vai voinko väsymyksestä huolimatta jatkaa samalla intensiteetillä? Voiko rankka liikunta tässä vaiheessa kun arvot ovat sekaisin, niin vielä pahentaa tilannetta?
Tää nyt on ihan puhdasta spekulointia ja maalaisjärkeilyä,mutta vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa ja muita elimistön toimintoja, joten kovalla tahdilla treenaaminen saattaa pitkässä juoksussa aiheuttaa ongelmia koska elimistön palautuminen kestää paljon kauemmin kuin normaalisti. eli jos ajattelet asian niin päin että jos treenaisit hyvä vointisena 2-3kertaa päivässä sen määrän mitä nyt,niin lihaksista se voi tuntua siltä nyt.
Voiko minulla olla kilpirauhasen vajaatoiminta,kun olen jatkuvasti väsynyt ja tuntuu kun kulkisin sumussa koko ajan.Lisäksi palelen ja ihokin on viileä vaikka olisin juuri tullut suihkusta.Paniikkia olen sairastanut vuodesta 08 asti ja nyt olen saanut paniikki kohtauksia jatkuvasti.Ahdistuneisuuttakin on melkein joka toinen päivä.Viime viikolla olin todellakiukkuinen ja “vittuuntunut”.En edes tidä miksi.Pudotan painoa ja olen yrittänyt liikkuakin,mutta tuntuu että on ihan poikki.
Listaa voisin jatkaa vaikka kuinka pitkälle.Torstaina olen menossa labraan otattamaan nuo arvot,mutta halusin vaan tietää onko minulla mahdollisesti tuo.
Olen tässä yli vuoden takunnut lääkärien kanssa tästä mahdollisesta vajiksestani. Kävin jopa yksityisellä, mutta se ei ollut erikoistunut tähän asiaan ja koska minulla oli lieviä rytmihäiriöitä ja ajoittain korkea syke ja alapaine korkea, lääkäri keskittyi vain sydämeeni (oli sydänkirurgiaan erikoistunut lekuri). Lakkasin kantamasta hänelle enää rahojani!
Nyt sain tänään vastaukset taas uusista kokeista. STH 1,9 (tämän alaviitettä en muista, mutta yläviite oli muistaakseni jopa 4) ja T4V 12,5 (viite 9-19). Sanoin lekurille, että kun minulla nyt sattuu olemaan suuri sukurasite ja lähes kaikki oireet löytyy mitä vajikseen kuuluu, niin eikö ole mitään mahista saada edes koelääkitystä? Ja sanoin, että tuon T4V:n pitäisi minun tietooni olla yläkolmanneksella eikä alakolmanneksella. Ei kuulemma pidä paikkaansa ja jos minulle annettaisiin koelääkitys, se pilaisi kaiken! Olin ihan huuli pyöreenä ja purin hammasta, koska alan tosissani olemaan jo niiiiin kyllästynyt näihin yleislekurien toitotukseen: “ei sua mikään vaivaa”!
Mulle yritetään välillä jopa väkisin tuputtaa masikseen lääkkeitä (monia olen kokeillut), mutta ne vaan pahentaa aina tilaani. Saan ihan hillittömiä ahdistuskohtauksia, näen painajaisia, unihalvauksia lähes joka yö jne.. Aina ne on pakko lopettaa kesken.
Painonikaan ei putoa normaalein keinoin! Ainut millä olen sen saanut alas, on cambridge dieetti. Mutta jos siinä pidän pienenkin tauon, on kolmantena päivänä maha, jalat, sormet ja kasvot todella turvoksissa. Kasvoturvotusta en ennemmin pistänyt merkille, mutta valokuvissa eron huomaa.
Kuukautiseni ovat aivan hirveät! Mutta se kuulemma johtuu siitä, että olen ylipainoinen (no, eipä ne ole helpottaneetkaan painon pudotessa!). Hiukset on harventuneet alle puoleen entisestä (kuulemma johtuu myös lihavuudesta, mutta eivätpä ala kasvamaan takaisinkaan!). Iho on järkyttävän kuiva, tajuton väsy koko ajan (ja taas meni lihavuuden piikkiin), kolesteroli ylhäällä (syö vähemmän voita…joo…en käytä voita!)
yhteenvetona tästä (ja tässä oli vasta osa oireistani!) voimme lääkärikäyntien perusteella todeta, että olen vain hullu ja saamaton läski!
Olisi ihana saada tämä asia mahdollisimman pian hoitoon, koska olen pienen lapsen yh, enkä jaksaisi enää!! Haluan, että jaksan lapsen kanssa tehdä ja olla paljon. En haluaisi hermostua jokaisesta pienestä asiasta…huoh…
Nyt sitten tilasin ajan tänään kilpparin erikoislääkärille ja toivon, että pääsen alle puolessa vuodessa sinne käymään. Ja toivon, että olen töissä silloin että on myös varaa mennä sinne!
Hei, liityn joukkoon lueskeltuani näitä tarinoita jonkin aikaa. Vaikuttaa osin niin tutulta, että pakko jakaa omakin tarinani.
Olen parikymppinen opiskelijatyttö, ja olen ollut jo pari vuotta todella hukassa kummallisten vaivojeni kanssa: on ollut täysin selittämätöntä painonnousua (aivan yllättäen kymmenen kiloa lisää, vaikken ollut muuttanu liikunta- tai ruokatottumuksiani mitenkään), hiustenlähtöä niin että joka suihkukerran jälkeen on siistittävä lattiakaivon ritilä hiuksista, kummallista fyysistä väsymystä, velttoutta ja jaksamattomuutta. Näköni on ollut huonompaan päin yläasteelta asti, mutta viimeisten vuosien aikana se on tuntunut heilahtelevan kamalasti, toisinaan en kykene näkemään kunnolla mitään vaikka kuinka keskityn. Keskittymisvaikeuksia ja sumuista harhailua arkeni on pullollaan. Ylipäätään en tunne useimpina päivinä olevani ihan kartalla ja kiinni todellisuudessa, kuin kasvojen edessä olisi huntu, jonka läpi voi kuulla ja nähdä, muttei reagoida mihinkään. Aggressiivisuus ei ole minulle lainkaan luonteenomaista, mutta nykyään huomaan joka päivä olevani todella vihainen vähän kaikille, joita tapaan, ja toisinaan olen aivan täynnä kummallista raivoa.
Pahin on kuitenkin ollut masennuksenomainen olo, joka tuli aivan yllättäen, ja jota väsymys ja aikaansaamattomuus pahensivat roimasti. Ajattelin pitkään, että kaikki johtuu stressistä, uusista asioista elämässä ja siitä, etten olisi tarpeeksi valmis olemaan itsenäinen ja huolehtimaan itsestäni: ylipäätään olen syyttänyt luonnettani paljon. Se ei kuitenkaan käy järkeen, sillä ennen tätä olen aina ollut energinen, hyväntuulinen ja elämäniloinen tyttö, enkä keksi miksi yhtäkkiä tuosta vain masentuisin. Olen käynyt muutamasti psykologilla, ja tälläkin hetkellä olen listoilla, mutten rehellisesti sanottuna vain usko, että tämä olisi lähtöisin mielestäni. Ei tunnu siltä.
Olen käynyt viime kesänä ottamassa myös labrakokeita, ja silloin arvoni olivat viiterajojen sisällä. Terveydenhoitaja kehotti kuitenkin vielä testaamaan uudelleen kunhan muuttaisin uuteen kaupunkiin. Kiireen keskellä uutta testiä ei koskaan tehty, enkä viitsinyt tutkia asiaa enempää pettymyksen pelossa. Vaikka kilpirauhasen vajaatoiminta olisi elinikäinen sairaus, se olisi myös tervetullut ja helpottava selitys taakalleni, ja pelkään keksineeni koko jutun vain päästäkseni helpommalla.
Nyt olen kuitenkin kärsinyt yllättävistä paniikkikohtauksista kohta viisi kuukautta, ja haluan pistää pisteen tälle. Olen menossa suositellulle lääkärille kysymään, voisiko kaikki johtua kilpirauhasesta, sillä oirelistasta löytyi suuri joukko täsmääviä oireita, ja kaiken kaikkiaan koko “sairasteluni” on ollut täysin järjetöntä. Nyt pelkään hurjasti, ettei mitään todetakaan, ja joudun taas yksin miettimään, mikä minussa yhtäkkiä on vikana ja joudunko elämään tällaista elämää lopun ikäni. Täältä lukemani tarinat kuulostavat kuitenkin hyvin samanlaisilta kuin omani, joten elätän vielä toivoa!
Olen useita vuosia ärsinyt erinäisistä oireista, joista yllätyksekseni suuri osa sopii kilpirauhasen vajaatoiminnan oirelistaan. Olen lueskellut täältä asioista ja ajattelin vielä kysäistä, miltä oireistoni kuulostaa, koska kärsin myös oireista, joita ei kaikilta listoilta löydy.
Suurin ongelma on jatkuva väsymys. Olo on usein kuin unessa ja unohtelen asioita, kuten tapaamisia, ohjeet töissä/koulussa jne. Monesti tuntuu, etten koko päivänä herää kunnolla. Nyt olen alkanut kärsimään myös uneliaisuudesta, saatan nukkua 12 tuntia ja siltikin väsyttää niin että nukun päivällä lisää. Aamuisin herätessä silmät vuotavat ja rähmivät vartin verran.
Viimeisen puolen vuoden sisään hiuksia on alkanut irrota PALJON ja nyt kuukauden sisään kuontalo on ohentunut puolella, imuroimaan joutuu lähes päivittäin kun lattiat, vaatteet ja matot on täynnä irtohiuksia. Lisäksi menkat ovat muuttuneet tosi epäsäännöllisiksi, tulevat joskus ajallaan, välillä ovat kuukauden tai viikkoja myöhässä ts. jäävät kokonaan väliin.
Olen aina ollut alipainoinen, kunnes viime syksynä yllättäen lihoin 10 kiloa. Liikunnasta huolimatta ja ruokavalio tarkkailemalla paino ei vaan enää putoa. Olo on usein turvonnut ja tuntuu että tuo ylimääräinen paino olisi nestettä. Lisäksi leuan alus turvottaa, luoden vaikutelman kaksoisleuasta.
Usein myös paleltaa ja jalkani ovat aina tosi kylmät. Ääreisverenkierto huononee stressin yhteydessä ja viileällä ilmalla (vaikka olisi plussan puolella). Viime syksynä sairastin flunssaa kuukauden välein, mutta kuumetta ei ollut ikinä. Normaali ruumiinlämpöni on alle 36. Lisäksi välillä on ollut palantunnetta kurkussa ja refluksivaivaa.
Edellä mainitut ovat käsittääkseni yleisiä oireita. Mutta näiden lisäksi kärsin raajojen puutumisesta ja lihashiekkoudesta. Jos esim. kyljellä maatessa nojaan päätä käteen, käsi alkaa tärisemaan tai jos ylipäätään nojaan käsiini koko painolla esim. liikunnassa, kädet tärisevät paljon. Lisäksi jalat puutuvat helposti ja nyt muutamia kertoja ylös noustessa vasen jalka on ollut niin puutunut, että on pettänyt alta.
Olen aika huolestunut ja pääsen lähiaikoina lääkäriin hakemaan lähetteitä kokeisiin. Sillä välin olisi kiva tietää, kuulostavatko oireet kilpirauhasen vajaatoiminnalta?
Niin ja yksi tärkeä oire unohtui. Ajoittain tulee kausia, jolloin toinen käsi on aivan jumissa. Ikään kuin olisin esim. nukkunut käden päällä ja käteen sattuu. Yleensä käsi on jumittunut 90 asteen kulmaan ja jos yritän suoristaa, saan ns. sähköiskun. Yleensä tätä kestää pari kolme päivää ja tuolloin kyynärtaive on niin kipeä ettei siihen voi koskea.
En tienny mihin osioon tän laittaisin ni pistänpä nyt vaikka tänne.
Sain koelääkityksen helmikuussa, kiitos sen infon mitä täältä sain. Yksityinen endo kirjotti reseptin mukisematta ja oli ikään kuin “hengessä mukana”. Sanoi itsekin että kun mun T4V tippunu yläkolmannekselta alakolmannekselle ja TSH kolminkertastunu ja vielä ku vasta-aineet hiukan koholla, niin vajaatoiminta ihan mahdollinen. Seuraavakin käynti meni mukavasti.
Mutta eilen, oliki ihan kääntäny kelkkansa. Sanoi ettei mulla VOI MILLÄÄN olla vajaatoimintaa kerta arvot oli just kuitenki viitteissä. Ja että diagnoosia en tule saamaan. Naureskeli mulle vielä päälle. Olin ihan että :O Mun olo kun on kohentunu merkittävästi lääkityksen myötä. Mut sekin olis tän lääkärin mielestä psykologista. Ei auttanu että selitin kuinka mulla on hiukset alkanu kasvaa lähes kaljuuntuneisiin kohtiin, kuukautiset normalisoitunu, ihon “panssari” (=niin kuiva ettei voiteet edes imeytyny läpi) hävinnyt jnejnejne.
Oon tosi pettynyt ja mua ärsyttää! Näinkö tämä nyt sit päättyy
Kyllä mä tekisin niin että vaihtaisin lääkäriä. Mä vaikka sulavasti siirtyisin takaisin terveyskeskuksen piiriin ja jättäisin kertomatta että endo muutti mieltään
Mulle ei oo kukaan lääkäri mutissut vastaan kun oon kertonut että kävin endolla ja se sanoi niin ja näin.
menisin terkkarilääkärille,kertoisin mitä endo on ekalla kerralla sanonut ja selittäisin vaikka että lompakko ei kestä koko ajan käydä yksityisellä
Kiitos Tiina! Oliko sullakin siis niin, et arvot oli viitteissä (anteeksi en muista tarkalleen vaik oon varmasti lukenut)? Ootko saanu diagnoosin, saako ylipäänsä kukaan diagnoosia jos arvot on ollu viitteissä?
Juu mä yritän jatkaa tk:n kanssa. Eiköhän ne uusi reseptitkin kun edellisessä ei lukenu sitä “hoitokokeiluakaan” enää. Ihmettelen vaan tota lääkäriä, miks se ylipäänsä alotti mulle sen lääkityksen ja sano ensin toista, jos se oli tota mieltä?!
Mulla oli tsh vain vähän yli,mutta vasta-aineita olikin sit kunnolla.
eli siis sain diagnoosin autoimmuuni tyreoidiitti.
Hei Jolle,
Minä sain hypotyreoosidiagnoosin endolta kaksi viikkoa sitten, puolen vuoden koelääkityksen jälkeen. Mun arvot on olleet koko ajan viitteissä, mutta olo ei. Vaihda siis lääkäriä!
Koelääkityksen aikana tai jälkeen arvoja ei ole edes mitattu, lääkärini mukaan se on täysin epäolennaista. Vointi on tärkein. Minä olen ainakin uusi ihminen.
Minäpä jatkan tähän, en tosin tiedä huomaatko Tiina viestini..
Sain lähetteen uusiin vasta-ainetesteihin ja nyt mulla on tulokset kädessä: 104. Viime keväänä oli siis 35 ja nyt 104. Jokohan alkais dg irtoomaan? Tk-lääkäri ei ottanut kantaa mun hoitoon ollenkaan, lykkäs vaan testitulokset käteen ja käski mennä endolle. Mietin vaan että menenkö (ja maksanko) ihan turhasta sitten, vai onko toi ihan selkee homma? Niin ja lääkitystä en lopettanut syksyllä vaikka ensin meinasin, mulla on resepti riittänyt (olinkin saanut niitä 2 eli monta purkkia) niin oon vaan popsinut niitä sitten.
Mä menisin toiselle endolle jos edellinen on kokenut jonkun identiteettikriisin kesken hoidon.
Jos vasta-aineet on nousussa niin se kertoo siitä että ei sitä olo tuu ilman lääkitystä paraneen koska vasta-aineet alkaa hyökkäämään kilpirauhasta vastaan.
Mä vähän suunnittelin että ottaisin sille soittoajan ja vähän tiedustelisin ensin..ettei menis rahat hukkaan. Kun äkkiseltään en oikein tiedä kenelle sitten menisin.
Mutta siis tässä labralappusessakin lukee tuloksen alla näin:
“Tyreoideaperoksidaasivasta-aineet kohonneet. Sopii autoimmuunityreodiittiin tai sen seurauksena syntyyneeseen hypotyreoosiin.”
Mut tosiaan, mistäs mä tiedän miten se endo sit tuonki tulkitsee ..
periaatteessa noilla tuloksilla sen tk-lääkärinkin pitäis kirjottaa sulle resepti ilman mutinoita….siitä vois tehä vaikka potilasasiamiehelle ilmoituksen ettei hoida potilaitaan…
No mä luulen ettei se tk-lääkäri halunnu sekaantua kun kuuli kenellä oon käynyt (hän kertoi että kyseinen endo on opettanut häntä lääkiksessä). Tulikohan joku epävarmuus sitten, en tiedä, tulipa vaan mieleen
Olen jo monen vuoden ajan epäillyt että saattaisin sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Kaksi kertaa olen jo käynyt tutkituttamassa asiaa mutta ensimmäisellä kerralla vain ultrattiin kilpirauhanen eikä mitään verikokeita otettu. Minulla on selvästi suurentunut kilpirauhanen mikä näkyy esim valokuvista. Huomattuani tuon joskus 7 vuotta sitten menin ekan kerran lääkärille asiasta mutta asia kuitattiin sillä että hiukan on suurentunut mutta ei mitään vokaa. Viime vuonna vaadin työterveyslääkäriä tutkimaan asian ja pyysin verikokeet. Työterveyslääkäri asennoitui asiaan että ei sussa mitään vikaa ole (ja että päässäni on enemmänkin vikaa) samaan aikaan sairastin myös keskivaikeaa masennusta, minulla oli rytmihäiriöitä ja paniikkikohtauksia. Kokeillessaan kilpirauhasta totesi sen tuntuvan ulkoapäin kokeiltaessa mutta kuittasi sen vain sillä että minulla on jotenkin poikkeava fysiikka. No verikokeita otettiin kolme kappaetta ja ei mitään vikaa. Kilpirauhanen ultrattiin ja todettiin että jonkin verran suurentunut. Löydöksenä oli kysta. Tästä lääkäri soitti minulle tuloksen ja kuullosti pettyneeltä kun Jotain sentään löytyikin. Muuten asiaan ei palattu sen kummemmin.
Joskus itsekkin mietin onko vain päässä vikaa mutta viime aikoina olen alkanut epäilemään että olisiko kaiken syynä autoimmuuni tyreoidiitti josta aiheutuu sekä vajis että liikaoireita? Olen nyt ensi viikolla menossa lääkäriin asiasta ja listannut kaikki oireet jotta en unohda ja sen mitä kokeita haluan että otetaan. En enää luota lääkäreihin.
Oireita on todella pitkä lista: Vatsa toimii hitaasti
Kipukynnys alentunut
Jatkuvaa väsymystä
Vaikea laihtua
Sokeriaineenvaihdunnan häiriö
Palelu
Muistin heikentymistä
Kuulon heikkenemistä?
Lihaskrappeja, kipuja
Masennusta
Kurkkukipu
Korvakipu
Palan tunne kurkussa
hiustenlähtö tai kuivat ja ohuet hiukset
ihomuutokset (ihon kuivuus, joskus myös hilseily, karkeus, kalpeus tai kylmyys, kutina)
Anemia
Turvotus
Silmien kuivuminen (rähmii)
Silmien vetistely (tuulinen ilma)
Silmien kirvely
Silmien punoitus
Mielialanvaihtelut
Rytmihäiriöt
Seksuaalinen haluttomuus
Saamattomuus
Tokkurainen olo/sumuisuus
Kilpirauhanen suurentunut
Kysta
Kynnet hauraat, halkeilee, liuskottuu
Hermostuneisuus
Lihasheikkoutta, lihakset tykyttää
Hikoilu vähentynyt
Näkö huonontunut
Paniikkikohtaukset
Valon herkkyys silmissä
Poissaoleva olo
sairas olo, jos kuumetta 37,2, ei juuri koskaan flunssassa edes yli 37,8 asteen kuume
alhainen kuumuudensieto (huono olo auringossa ja helteillä)
Hidastunut aineenvaihdunta
Huono keskittymiskyky
ahdistuneisuus
motivaation puute
kauluksellinen paita painaa kaulalla
Alhainen sietokyky äänille
Erakoituneisuus
Ohuet kulmakarvat ulkokulmista
Tämän listan kanssa nyt olen menossa lääkäriin ja tosissani pelkään että vieläkään mitään ei löydy
Vuokko, minkälaiset sinun kilpirauhasarvosi ovat olleet? Saat ne itsellesi soittamalla (lähettävät postitse kotiin) mikäli sinulla ei ole niitä tallella.
Samanoloinen tilanne itsellä, kuin Vuokolla, eikä se lohduta mitenkään. Olen pitkän aikaa kamppaillut huonovointisuuteni kanssa ja taustallani irvistelee myös terveenoloinen valkotakkikammo muun sairaushistoriani johdosta (johon myös on liitetty korvienväliset vaivat, vaikka ne myöhemmässä laajoin testein kuitattiinkin pois).
Olen aiemmassa tullut testailluksi muissa yhteyksissä kilpirauhasestani ja aina saanut testivastaukseksi “viitearvojen sisällä”, enkä ole näinollen ajatellut missään olevan vikaakaan – vaikka keho on viestittänyt jo kauan muuta, kuka nyt ei lääkäriä uskoisi ja toisaalta valkotakkikammo vie voimat inttämisestä. Pikkuhiljaa vuosien varrella epämääräiset olotilat ovat jostain syystä nyt, viimeisten kuukausien aikana repäisseet itsensä levälleen kunnolla – ja siitä huolimatta, osa itsestä syyttää outojen kuvittelemisesta ja kuukausia kestänyttä (ok, vuosia) unettomuutta pääsyyllisiksi. Ja vaikka kuulun sukuun, jossa kilpirauhasoireilua löytyy aikalailla (mm. äidillä ja sisarellani), silti pelottaa ottaa asia esille lääkärissä ja tulla kuitatuksi pelkästään sekopääksi tai muuten ongelmaiseksi.
Kuitenkin, jos omat epäilykset ja pelot laitan sivuun: olo on kuin viikatemies soittelisi ovikelloa, lihakset särkevät ja on kuin kävelisin kahden tukin varassa, painonnousun vuoksi olen niin vähällä ravinnolla että suu maistuu kaamealle, päätä särkee, uni ei tule, keskittymiskyky hakoteillä (tämänkin kirjoittaminen on sen verran vaikeaa, että meinaa itku päästä), käytän suuren osan voimistani itseni hillitsemiseen (jopa ennakolta), meinaan tukehtua alituisiin lausahduksiin kuinka olen niin valkoinen, väsyneennäköinen jne jne, minua hermostuttaa lasten huudot pihamaalla, kurkkua kuristaa, puristaa ja hävettää kaikkineen olla näin veltto, saamaton ja väsynyt, jopa niin väsynyt, että tämänaamuinen lääkäriaika juuri asiasta ja vähän asian sivusta jäi tekemättä – ei siksi etteikö olisi huvittanut vaan ihan siksi että kaikki paikat puristivat, olin nukkunut vain pari tuntia yöllä, auton rattiin hyppääminen pelotti ja meikäläisessä terv.kesk. systeemissä ei välttämättä saa palvelua omalla äidinkielellä. Ok, tässä tilassa olisi saattanut hermo palaa ja asia jäädä sille tielleenkin taas kerran – joten katsoin paremmaksi siirtää aikaani muutaman päivän päähän. Siltikin, miten voin olla tällainen? Nykyinen olotilani on valovuosien päässä, siitä mitä ennen. Minua on yleisesti ottaen pidetty huumorintajuisena, pitkämielisenä, reippaana ja kilttinä ihmisenä, jolla on kunnianhimoa ja älyäkin – ei todellakaan kuulosta tältä nykyiseltä olennolta joka on kuin strutsi vangittuna kanarialinnun häkkiin.. väkipakolla koitan pitää itseäni jollain tapaa kunnossa kävellen luonnossa, pyöräillen tai uiden, mutta se normaali liikunnanilo on kadonnut tyystin – ennenvanhaan kun tunsi rehkineensä lenkkipolulla kipuna lihaksissa, no nyt se kipu on jo ennen lenkkipolkua matkassa eikä mieluisana, mutta minä liikun, härkäpäisyyttäni liikun, kaiketi vain siksi että lääkärissä voidaan todeta minut laiskaksi jopa liikkumaankin taas kerran ja ei ihme että paino nousee – heh..
Vuokolle, näin tähän lopuksi, ymmärrän tuskaasi ja pelkoasi paremmin kuin uskotkaan ja olen kauhuissani siitä kuinka monta ylenkatsottua ja pilkan alle jäänyttä avunhakijaa tässä meidän maassamme onkaan. Omaan suht koht samoja inhottavia oireita, joita olet listannut ylös ja ajatteleppa, oireet ovat pahoja, vaikeuttavat elämää joka päivä – siltikin, meistä kumpainenkin tuntuu pelkäävän enemmän lääkärin reaktiota kuin oman tilansa vakavuutta.
Tiinu itselläni on myös sellaisia päiviä/kausia kun mitään ei saa aikaiseksi ja tosiaan pelottaa lähteä auton rattiin kun en pysty keskittymään liikenteen huomioimiseen kunnolla. Sitä saattaa ajella vaikka kuinka pitkään ja yhtäkkiä herätä siihen että miten olen tänne saakka päässyt ja mitään en muista siitä matkasta. On myös joskus ollut lähelläpiti tilanteita sen takia kun on niin sumuinen olo enkä pysty keskittymään liikenteeseen. Onneksi mitään ei ole tapahtunut mutta töissä käydessä välillä pelotti.
Itselläni oli kesällä vähän parempi vaihe menossa ja sain jopa kotonakin siivoiltua. Tosin omassa tahdissani ja vain sieltä täältä. Mutta olin siitä todella ylpeä että sain jotakin aikaan. Muuten meillä kotona siivoaa mies. En jaksa käydä ulkona kun sillon jos saan energiaa jostain ja saatan jaksaa kuukauden verran käydä kävelemässä puolesta tunnista tuntiin, mutta sitten iskee taas se kauhea väsymys. Viimeksi nyt puolentoista viikon verran oli sellaista lamaavaa väsymystä jossa sulkeudun itseeni enkä pysty olemaan läsnä. Joudun oikeen pakottamaan itseni kuuntelemaan eskari ikäisen tyttäreni juttuja ja muistutan itseäni aina että kyselen hänen päivästään ym. Ei minusta ole normaalia että joutuu “pakottamaan” itsensä kuuntelemaan lapsiaan ja kyselemään heidän asioistaan
Kaikista eniten surettaa juurikin se että kun ei jaksa edes kuunnella omaa lastaan. Olen nyt nuorimmaisen kanssa äitiyslomalla kotona ja sen jälkeen jään työttömäksi. En tiedä miten tulen jaksamaan sitten tulevaisuudessa töissä kun en meinaa jaksaa kotonakaan. Nyt en ole jaksanut tehdä ruokaakaan joten olemme joutuneet ostamaan valmisruokaa. Minulle on tärkeää tehdä itse alusta saakka ruokamme ja sitäkään en nyt jaksa. Tosin tänään oli vähän parempi päivä ja energiaa riitti kaupungilla käymiseen.
Olen saanut laihdutettua kuuden kuukauden sisällä 10-14 kiloa riippuen vähän päivästä ja olenko sortunut herkuttelemaan, mutta tuohonkin olen päässyt erittäin tiukalla kitukuurilla koska muuten en kerta kaikkiaan laihdu. 800 kaloria on ihan maksimi ja jos sen ylittää niin painon tippuminen loppuu. Vieläkin on ylimääräisiä kiloja 15 joista haluaisin eroon, mutta pakko sitä on joskus syödä vähän normaalimmin. Jos söisin normaalin kulutukseni verran lihoisin joten siltikin on pakko pitää jonkinmoista kalorivajetta jotta en paisu takaisin.
En tosiaan ennen ollut tällainen. Liikuin hirmuisesti pyöräillen, kävellen ja rullaluistellen. Menin koulumatkat keväällä ja syksyllä useimmiten pyöräillen ja rullaluistellen. Työmatkat sitten pyörällä tai kävellen. Liikkuminen oli erittäin vaivatonta. Jaksoin siivota kotona ja olin energinen. Saatoin syödäkkin melkein mitä vain lihoamatta tai jos yritin laihduttaa se onnistui laskematta mitään ja lisäämällä liikunttaa. Nykyään pysyttelen kotona sisällä kun jo pelkästään kotipihaan meneminen tuntuu hirveältä ponnistukselta. Viimeiset kolme kesää olen pysytellyt sisällä koska en kestä enää kuumaa auringonpaistetta. Ennen rakastin kesää lämpimien ilmojen takia.
Pelottaa mennä sinne lääkäriin jos mitään ei lopulta löydykkään. Ei tällainen elämä ole mukavaa ja siitä kärsii minun lisäkseni perheeni. Jos ei olotilalleni löydy mitään selitystä en tiedä enää mitä tehdä
Hetken jo luulin itse kirjoittaneeni oirelistan, mutta anemia minulta puuttuu ja kilpirauhasta ei ole ultrattu eli en tiedä suurentumisista tai kystasta
Mulla on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta, vasta-aineet kannattaa myös tutkituttaa. Mulla on tsh ja t4v melkein aina olleet rajoissa (vaikkakin huonot), mutta vasta-aineet oli tosi rajusti koholla
Toistaiseksi hoitotasapaino on kuitenkin vielä löytymättä eli kaikille ei diagnoosi ja lääkityksen saaminen ole välttämättä tie onneen ja normaaliin elämään… En sit tiedä, jos mulla on lisänä jotain muita autoimmuunitauteja, kun tk-lääkäri on todella haluton tutkimaan yhtään mitään. Se on edelleen sitä mieltä, että mulla on päässä vikaa, mut yksityisellekään ei ole varaa mennä, kun en ole töissä. Enkä tässä kunnossa mitään töitä saakaan
Miten sulla, Vuokko, meni lääkärissä?
Tilasin nuo arvot eilen postissa kotiin kun en yhtään enää muistanut millaiset ne viimeksi oli sekä tietysti vertailupohjaksi ensi viikon lääkärikäynnille. Jännityksellä odottelen mitä niistä selviää. Tosiaan pelottaa suoraan sanottuna että vieläkään mitään ei selviä ja joudun jatkamaan tällaista väsynyttä vajaata elämää missä en jaksa olla läsnä lasten enkä miehen kanssa.
Luin netistä ettei Suomessa enää tehdä koetta käänteisen kilpirauhasarvon tarkistamiseksi, osaako kukaan kertoa miksi?
Luultavasti kysyntä oli niin pientä, että kannattamattomana lopettivat. Vahinko, sillä nyt Suomessa ei pystytä toteamaan myöskään Euthyroid sick syndromaa (siihen tarvitaan TSH, T4V, T3V ja rT3), eikä myöskään tekemään tutkimusta, jossa mitattaisiin sekä T3V että rT3. Pitää lähettää ulkomaille, esim. jenkkeihin. Niitä lähetetään kyllä Suomestakin, kilpirauhanen.com löytyy ainakin osoitteita.
MDD on ainakin yksi niistä. http://www.mdd.fi ja sieltä saa muitakin hyviä testejä kilpirauhasenkin kannalta. Minunkin mielestä on harmi, että RT3 lopetettiin Suomessa.
Hei,
Olen aloittanut kokeiluhoidon tällä viikolla. Arvot olivat viitearvojen sisällä, mutta oireita on monenlaisia, esim. jatkuva väsymys, muistihäiriöt, sumuisuus, ajoittainen hiustenlähtö, paino nousee erittäin helposti, palelu, niveloireita, scleroderma, todella kuiva iho, ummetustaipumus yms.. Kiinnostaisi tietää, kuinka nopeasti olette saaneet helpostusta oireisiin? Varsinkin muistihäiriöiden ja väsymyksen suhteen olisin onnellinen, jos joku kommentoisi. Väsymys, unohtelu ja sumuisuus on pahimmat oireet. Aloitin lääkityksen yhdellä lasten pillerillä, jota 2 viikkoa, sitten lisätään 2 pilleriin, ja 4 viikon päästä 3 pilleriin….
Minulla muutos tapahtui jo kolmessa viikossa ja sen jopa huomasivat muutkin.
Minä aloitin kahdella lasten tabletilla ja neljän viikon päästä nostin kolmeen. Parissa kolmessa viikossa sumu hälveni, sitten meni tosi lujaa, sitten olo tasoittui, ehkä vähän huononi, mutta ei sumu ei missään tapauksessa tullut takaisin. Nyt minulla on diagnoosi ja lupa nostaa annos aikuisten tablettiin.
Teillä useammalla vuorokausiannoksen nosto on edennyt todella nopeasti! Minulla on ollut lasten tyroksiini reilut kolme vuotta, tällä hetkellä 3 tabl./vrk.
Rohkaisevaa lukea kuinka moni on saanut lääkityksen epäselvistä tilanteista ja epätietoisista lääkäreistä huolimatta kuntoon.
Olen alkanut viimeisen 1-1,5 vuoden aikana tunnistamaan etten ole itsekään ihan kunnossa. Nuo oireet kun on niin helpoo selitellä vaikka millä, kun verikokeiden tuloksetkin olivat ns. täydellisesti viitearvojen keskellä. Olo kuitenkin huonontunut kokoajan. Veljelläni on todettu vajis verikokeilla, mummollani oli struuma ja toiselkakin veljelläni samoja oireita kuin minulla. Minulla kuitenkin kilppariarvot kunnossa.
Oireista tunnistan melkein kaikki, mutta pahimpia ovat jatkuva sumuisuus ja väsymys, seksuaalinen haluttomuus, ripsien ja hiusten lähtö, uusimpana paniikkikohtaukset sekä mahdottomuus laihtua. Teen fyysistä työtä, ulkoilen koirien kanssa 4-5 krt päivässä, käyn jumpassa 4-5 krt viikossa ja olen vielä vlcd pirtelöillä, mutta painoni ei hievahdakaan. Se on todellla turhauttavaa !!!
Lähipiirissäni on myös huomattu oloni ha moni ollut huolissaankin.
Nyt rohkaistuin varaamaan ajan Antti Virkamäelle Mehiläiseen ja sain peruutusajan ensi viikolle. Odotan aikaa jo innolla. Toivo n että saisin tähän oloon jonkin ratkaisun… onko täälläkokemuksia mainitsemastsni lääkäristä ?
Tsemmpiä kaikille tämän taudin kanssa !
Hei kaikki!
Minulla on useita vuosia sitten poistettu kilpirauhasen oikea lohko siinä olevan kasvaimen vuoksi. Leikkauksesta lähtien olen tullut toimeen puolikkaalla kilpirauhasellani, mutta aina välillä on ollut kausia, jolloin minulla on ollut vajaatoiminnan oireita. Tällöin on arvoni aina tarkastettu, mutta aina ne ovat olleet viitearvojen sisäpuolella eikä lääkitystä ole aloitettu. Nyt tänä syksynä meni elämäni todella vaikeaksi. Vajaatoiminnan oireet olivat todella pahat. Olen aina ollut hoikka eikä minulla ole ikinä ollut paino-ongelmia. Nyt kuitenkin painoni nousi puolessa vuodessa 8 kiloa, enkä ole muuttanut oleellisesti mitään elintavoissani. Jalkoihin tuli turvotusta niin, että sukista jäi niihin jälki. Ikinä aikaisemmin en ole kärsinyt tuostakaan vaivasta, en edes raskaana ollessani. Hiuksia lähti päästä tukottain. Silmät ja iho kuivuivat. Ummetus vaivasi. Paleli valtavasti, saunassakin vilunväristykset kulkivat kehoani pitkin. Uupumus ja väsymys oli ihan sairasta. Saatoin nukkua 16 tuntia vuorokaudessa ja silti olin kuoleman väsynyt. Nukahdin päivisin ihan istuallenikin. En jaksanut tehdä mitään. Ihan arjen perusjututkin tein tahdonvoimalla. Kävin ensin yleislääkärillä, joka otatutti kilpirauhasarvoni. ne olivat todella normaalit ja kauniisti viitearvojen sisällä. Tämä lääkäri ei uskaltanut minulle aloittaa tyroksiinilääkitystä. Varasin ajan yksityiselle endokrinologille, joka oli todella pätevä ja näki jo olemuksestani, että olen hypotyreoottinen. Hän sanoi, että meitä on muutamia, joilla kilpirauhasarvot ovat täysin normaalit, mutta silti kudostasolla voi olla kilpirauhasen vajaatoimintaa. Hän uskoi minun hyötyvän lääkityksestä ja se aloitettiin. Minulla onkin nyt paljon parempi olo ja on ihanaa, kun olo alkaa tuntua omalta. Lähes kaikki oireet ovat hävinneet tai merkittävästi helpottuneet. Minä haluaisin nyt kysyä teiltä, joilla on kokemusta, että onko teidän painonne pudonnut aloitetun lääkityksen myötä ja jos on, niin millaisessa tahdissa? Minä kärsin näistä kiloista. Housut eivät mahdu jalkaan enkä tunne oloani tämän painoisena hyväksi. Ennen lääkityksen aloittamista tein kaikkeni, että saisin kiloja pois, mutta mikään ei tehonnut. Paino vain nousi. Olen kiitollinen vastauksesta.
Hei Tiina! Minä sain huomattavan avun moneen asiaan tyroksiinista, mutta painoon se ei ole vaikuttanut. Tai ainoastaan siten, että en enää syö suklaata väsymykseen, joten paino ei nouse. Olen kylläkin normaalipainoinen, mutta olin noususuunnassa. Pudotukseen tarvitsen ihan tavallisia konsteja, eli on syötävä vähemmän.
Hei onko kellään kokemusta että vajaatoiminta näkyisi myös silmistä? Itselläni liuta oireita mistä kerroinkin kun arvoistani kyselin. Mutta minulla siis ollut nyt toista kuukautta silmät todella sairaan näköiset. ovat semmoiset sameat, väsyneet ja niistä puuttuu se normaali “pilke”. Silmän aluset tummat ja pussit silmien alla. Vaikka kuinka meikkaisin niin ei auta. Lähimmäisetkin huomaavat ja ovat huolissaan kun näytän niin sairaalta. Monet itkut on tullut kun en tiefä mikä tässä oikein vaivaa. Keskiviikkona aika sisätautilääkärille.
Hei minulla oli silmät kuivat ja rähmäiset sekä näkö jotenkin huono. Välillä tuntemuksia että silmät ovat auki mutta ei silti ymmärrä mitä näkee.
Sitten lääkityksessä näkö palautui asteittain joka vähän pelottavaa. Aamulla kun heräsi niin räps ensin meni hetkeksi mustaksi niinkuin yhteys silmiin olisi poikki ja sitten ihan kuin jotakin näyttö moodia olisi vaihdettu tulikin kirkas uusi näkymä. Totta siis sanonta että jotkut ei aja ihan täysillä valoilla eli tuntuu ihan kuin olisin joku robotti jossa voidaan tilaa jotenkin vaihtaa jostakin napista. Tuossa vähän pelottaa että mitäs sitten jos tila muuttuukin pysyvästi tuohon mustaan onkohan jollakin tapahtunut. Luin jostakin että silmien alle tulee joku tulehdus joka sitten haittaa silmiä. Kun tuo lääkitys alkoi minulla tehota niin kaikki tulehdukset joita oli ainakin nivelissä alkoi muutamassa päivässä helpottaa. Näkö sekä kuulo myös parani ihmeen kaupalla.
Heippa! Onko tietoa vajaatoimisuuden periytyvyydestä? Miun tytöllä 11v todettiin pari viikkoa sitten vajaatoiminta,suurin oire hänellä oli lyhytkasvuisuus ja äärilaidasta ailahtelevat mielialat/aggressiivuus jonka takia käytiin aikaisemmin tuloksetta kasvatusneuvolassakin….No siis asiaan:nyt kun oon paneutunu tähä aiheeseen,havahduin että miulla on n.14 oiretta listasta joita oon ihmetelly.Yks esim se että ei oikein ajatus ja puheentuotto aina pelaa,niinku jumittaa.Alilämpöö jatkuvasti,syke alle 50,kuivat kyynärpäät,nilkoissa jatkuvasti sukista rannut,silmäpussit,kiukuttaa ja ei oikei naurata mikää…..Oon nyt sit tilannu ajan lääkärille,huomiseksi.
Vajaatoiminta on vahvasti periytyvä sairaus.
Minä menin epämääräisine oireineni työterveyslääkärin pakeille. Hävetti, kun oli jos jonkinmoista oiretta ja vaivaa. Lääkäri kuunteli ja sanoi epäilevänsä kilpirauhasten vajaatoimintaa. Otettiin labrat (arvoja en tiedä) ja ne olivat kuulemma viitearvojen sisällä, mutta kuulemma “ihan rajalla”. Lääkärin mielestä nuo viitearvot ovat aivan liian suuret ja määräsi koelääkityksen; ½ 0,1mg/vrk kahdeksan viikon ajaksi, sitten taas labrat. No, aloitin lääkityksen ja oloni parani parin-kolmen viikon kuluttua. Ei mitään “mega-herätystä”, mutta hiustenlähtö loppui, sumu väistyi ja mieli kirkastui, oli energisempi olo yleensäkin ja tuntui, että alkoi jopa muistamaan asioita, yms. Tosin itse hieman epäilin, että ehkä vain kuvittelen näin nopeat vaikutukset ja kohta paljastuu, ettei lääkitys autakaan. Mitään vikaa ei löydy ja saan korkeintaan mielialalääkkeet.
No, kävin labrassa kontrollissa ja soitin lääkärille tuloksista. Lääkäri oli VAIHTUNUT ja tämä sanoi heti, ettei minulla mitään kilpirauhasen vajaatoimintaa ole koskaan ollutkaan. Labrat ovat olleet koko ajan viitearvojen sisällä. Kerroin kuitenkin edellisen lääkärin kanssa käymäni keskustelut ja että LÄÄKÄRI oli määrännyt labraan ja lääkkeet OIREITTENI perusteella. “-Niin meillä lääkäreillä, kun on hieman erilaiset käsitykset näistä asioista….” Kiva, kiva!
No, kertoi kuitenkin, että labra-arvot ovat edellisestä kohentuneet ja sanoi, että jos nyt sitten kokeilet nostaa annostusta 1 tabl. joka toinen päivä ja ½ joka toinen, kahden kuukauden ajan ja sitten labraan. Painotti, että sitten hän kyllä haluaa otattaa minusta jonkin…”vasta-aine-plaa-plaa(?) “, tms., että asia selviää kunnolla.
Olen ihan vihreä näissä kilpirauhasasioissa, joten ei hajuakaan mitä tuleman pitää? Nyt haluaisinkin tietää, että onko täällä kenelläkään tietoa Tampereen seudulla vastaanottavista lääkäreistä, jotka ovat oikeasti perehtyneitä näihin asioihin.
Se vasta-ainekoe on hyvä ottaa,mikäli vasta-aineita löytyy niin lääkäri saa pitkän nenän koska se kertoo autoimmuunityreoidiitista.
Tampereella ei enään montaa hyvää lääkäriä ole,lääkäri suosituksista löytyy mutta kannattaa myös keskustelu katsoa koska kaikki ei ota enään uusia potilaita.
Olen surffannut täällä netissä pitkin-poikin ja jossain tuli muistaakseni vastaan tuo vasta-aine juttu ja siinä oli, että ko. koe pitäisi ottaa jo ennen kuin koko kilpparilääkitystä edes aloitetaan? Onkohan kyse samasta asiasta/kokeesta? Ja jos on, niin mitenkähän mahtaa sitten vaikuttaa koetuloksiin, kun popsinut Thyroxinia jo hyvän aikaa?
Huomasin tuon “lääkäri suosituksia” vasta äsken…pitkät piuhat
. Juu, olisi kiva löytää kerralla kunnon “täsmälääkäri” 
eli etsintä jatkuu. Toki käyn myös työterveysasemallakin kuuntelemassa ainakin tulokset ja sitä pitkää nenää toivoen…. 
Syy miksi se kannattaisi ottaa ennen lääkitystä tai heti pian sen jälkeen, on se että lääkitys saattaa alkaa laskemaan vasta-aineita. Ei ne yleensä kyllä häviä ennenkö kilpirauhanen on lopettanut toimintansa.
Tampereen seudulla on yksi lääkäri jossa olen nyt käynyt tullin tori terveystalo ja Teemu Vahtera. En osaa sanoa onko hän kuinka hyvin perehtynyt asiaan mutta ainakin tuntuu ymmärtävän tämän että lääkitys pitää saada kohdalleen ja että potilaan olo ratkaiseen eikä labra arvo rajat. Minulla iselläni oli myös alkuun epäilystä että onkohan tuo kilpirauhasen vajaatoimita diagnoosi nyt varmasti oikea kun ei tutkittu lisämunuaisia eikä vasta-aineita joista on ollut monessa paikkaa kirjoituksia että pitäisi ehdottomasti tutkia ennen lääkityksen aloittamista. Minulla ehkä sillain kumminkin oli selvä tapaus kun kävin päänalueen magneettikuvassa ja sen jälkeen lääkäri pamautti että minulla on vajaatoiminta.
Ihmettelen seuraavaa kohtaa: “Kävin päänalueen magneettikuvassa ja sen jälkeen lääkäri pamautti, että minulla on vajaatoiminta”.
Minullakin on otettu sekä suppea että laaja pään MRI, mutta lääkäri ei ole maininnut mitään kilpirauhaseen liittyvää raportissaan.
olisko kuitenkin tässä kyse aivolisäkeperäisestä vajaatoiminnasta jota sinulla ei ole.
Joo aivolisäkettä kuvattiin eikä siitä löytynyt mitään kasvainta. En tiedä tarkkalleen mitä ne siellä magneettikuvassa oikein näki. Itse kun makailin koneessa niin sieltä näki ne ihmiset jotka katseli kuvaa. Ihminen siellä heti jotenkin reagoi johonkin epänormaaliin. Ajattelen että se liittyy tähän. Myös kuulemma on otettu vasta-aineet sairaalassa mutta nuohan ei käsittääkseni kerro paljoakaan kun melkein jokaisella suomalaisella on niitä vaikka ei olisikaan sairastanut. Ainakin minulla nyt on kasvot turvonneet leuan alta ja ehkä jo silloin oli joka viittaa myös että voisi olla joku pielessä.
En tiedä jäänkö sitten tuollaiseksi vai auttaako lääkitys tuohon. Vasta lääkityksessä kaulani on todella turvonnut ja ollut kipeä enemmässä määrin vaikka nyt helpottanut.
Hei,
Olen vasta viikon syönyt tyroksiinia, ottanut ohjeen mukaan aamuisin tyhjään vatsaan. Nyt on sitten päivät mennyt huimaten ja tosi väsyneenä. Paha olokin on ollu. Iltaa kohti olen piristynyt. Onkohan tuo ihan tavallista ja ohi menevää? Minun t4-v oli 10 ja tsh 1.5, ei siis ihan perinteinen vajaatoiminta labrojen mukaan, mutta lähes kaikki vajaatoiminnan oireet löytyy. Vähän mielessä kaivelee tuo lisämunuaisen uupumus oireideni perusteella. Suurta stressiä on ollu. Onko sillon tuo tyroksiinilääkitys myös hoitona? Miten saan työterveyslääkärin asiaani tutkimaan paremmin?
Nuo oireet ovat samoja kun minulla oli kun oli liian kanssa lääkettä. Millähän annoksella on lääkitys alotettu. Illalla minullakin olo parani kun hormooni taso laskee iltaa kohti.
Varmaan oli tosiaan liian nopea aloitus 25 mikrog:lla, kun nuo oireet tulivat. Työterveyslääkäri kuitenkin sanoi, että imusolmukkeet on turvonneet ja oireet johtuvat flunssasta. Parin viikon päästä annos nousi tuplaten ja sitten viikon päästä oireet olivatkin hirvittävät rytmihäiriöt (beetasalpaajat käyttöön) ja yöllä palelua. Lääkärin mielestä liikatoiminnan vuoksi, mutta tsh sama ja t4-v 11.5 eikä muita liikatoiminnan oireita.
Hirvittävälle tuntuu tulevaisuus tämän taudin lääkityksen kanssa pelaamisesta, jos kuukauden sisällä jo saanut näin kärsiä. Muutoin oloni vajaatoiminnan oireilta on kohentunut jonkin verran.
Mutta nyt en kyllä suostu nostamaan annosta. Ei vissiin suosituskaan ole noin nopeasti nostaa.
Olisi varmaan myös hyödyllistä käydä erikoislääkärillä.
Onko kenelläkään pahentunut astma lääkityksen aloittamisen myötä? Aiemmin olen pärjännyt astmani kanssa epäsäännöllisellä lääkityksellä ja sillä että silloin kun saa ensimmäisen kohtauksen, on ottanut lääkkeet parin viikon ajan koska astmakohtaus ei minulle koskaan ole tullut yksin. Nyt sitten muutaman viikon tyroksiinien jälkeen olen alkanut haukkoa henkeä pitkin päivää. Viittaako tämä siihen että kroppa käyttää enemmän happea lisääntyneen aineenvaihdunnan vuoksi ja sitä ei saadakaan näillä keuhkoilla uutta kulutusta vastaavaa määrää ilman piippua?
Tietääkö joku, kuinka yleisiä oireita lihaskivut ja -krampit sekä lihasten voimattomuus ovat kilpirauhasen vajaatoiminnassa? Minkä tyyppistä lihaskipu on? Itselläni varsinkin reisilihakset ovat ihan kosketusarat. Lisäksi ne kramppaavat ja vihlovat. Reisilihakseni ovat myös täysin voimattomat, esimerkiksi kyykystä ylösnouseminen on nykyään ihan mahdotonta. Entä voiko levottomat jalat kuulua oireisiin?
Moi! Ei ole kyllä mikään yleisesti kovin tunnettu oire, mutta mulla nimenomaan lihaskivut on ollut se ns. isoin oire tässä. Todettu kilpirauhastulehdus ja sen aiheuttama vajaatoiminta. Hashimoton tyreoidiitista puhuttiin, ja siihen voi nimenomaan ainakin kuulua noita lihasoireita (ainakin googlen tietojen perusteella).
Vajaatoiminta alkoi mulla sillain että oli vain väsymystä ja lihassärkyä, ei juuri muuta. Lääkäri vaan naureskeli tälle, luuli että haen vain saikkua. Toinen lääkäri sitten tajusi kuitenkin katsoa kilpirauhasarvot… Pahimmassa vaiheessa oli sellaista ettei pystynyt housuja kunnolla pitämään jaloissa kun se aiheutti ihan hirveät säryt. Oli juuri tuollaista kosketusarkuutta. Samaten särki etenkin käsiä ja vähän joka paikkaa.
Kun kilpirauhasarvot on kohdillaan, tota ongelmaa ei ole. Nyt arvot taas vähän pielessä ja toi särky on palannut, tosin ei niin pahana.
Kuuluukohan vajaatoiminnan oireisiin herkkyys itkeä, sairastin äskettäin flunssan ja sen jälkeen tuli tosi kova väsymys jota kesti muutoman päivän ja itkeskelin ihan ilman mitään syytä, ajattelin että johtuis vajaatoiminnasta mutta arvauskeskus lääkäri sanoi ettei sellainen kuulu siihen, tarjosi psyyke lääkettä, mutten ottanut, pyysin päästä kokeeseen ja tsh 4,30 t4v 15 tsh viite yläraja 3,60, en tiedä sitten johtuiko mistä mutta tsh arvo oli kuitenkin noussut hiukan edellisestä kerrasta joka oli 3,5, tyroksiini annos on pienin mahdollinen jolla olen poskutellut puoli vuotta. Olo on nyt kuitenkin jo hiukan kohentunut.
masennusoireet kuuluu joten miksei itkuherkkyys?
Hei, mä olen tässä pari päivää miettinyt liikuntaa ja vajaatoimintaa.
Mulla siis tilanne vielä vaiheessa; taustalla diagnosoitu kilpirauhasen krooninen tulehdus, mutta arvot ovat olleet viitteiden sisällä vuosia. Kunnes viime viikolla otetuissa kontrollinäytteissä TSH oli pompannut 8.6 (syksyllä oli 2.2). Odottelen nyt soittoa tth:lta/lääkäriltä, jonne toivottavasti pääsen huomenna ja ohjeita, että miten tästä eteenpäin. Oletan, että lääkitys aloitetaan.
Pohdintani koskee siis liikuntaa. Olen tottunut liikkumaan paljon ja korkeallakin sykkeellä (noin kympin juoksulenkkejä jne), mutta nyt treeni ei vain kulje. En jaksa, eikä huvita. Olisiko siis paikallaan ottaa hieman rennommin siihen saakka, kun arvot mahdollisen lääkityksen avulla saadaan kohdilleen? Vai voinko väsymyksestä huolimatta jatkaa samalla intensiteetillä? Voiko rankka liikunta tässä vaiheessa kun arvot ovat sekaisin, niin vielä pahentaa tilannetta?
Tää nyt on ihan puhdasta spekulointia ja maalaisjärkeilyä,mutta vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa ja muita elimistön toimintoja, joten kovalla tahdilla treenaaminen saattaa pitkässä juoksussa aiheuttaa ongelmia koska elimistön palautuminen kestää paljon kauemmin kuin normaalisti. eli jos ajattelet asian niin päin että jos treenaisit hyvä vointisena 2-3kertaa päivässä sen määrän mitä nyt,niin lihaksista se voi tuntua siltä nyt.
Kiitos
Sain juuri soiton tth:lta ja huomenna aamulla lääkäriin.
Voiko minulla olla kilpirauhasen vajaatoiminta,kun olen jatkuvasti väsynyt ja tuntuu kun kulkisin sumussa koko ajan.Lisäksi palelen ja ihokin on viileä vaikka olisin juuri tullut suihkusta.Paniikkia olen sairastanut vuodesta 08 asti ja nyt olen saanut paniikki kohtauksia jatkuvasti.Ahdistuneisuuttakin on melkein joka toinen päivä.Viime viikolla olin todellakiukkuinen ja “vittuuntunut”.En edes tidä miksi.Pudotan painoa ja olen yrittänyt liikkuakin,mutta tuntuu että on ihan poikki.
Listaa voisin jatkaa vaikka kuinka pitkälle.Torstaina olen menossa labraan otattamaan nuo arvot,mutta halusin vaan tietää onko minulla mahdollisesti tuo.
Hei vaan !
Olen tässä yli vuoden takunnut lääkärien kanssa tästä mahdollisesta vajiksestani. Kävin jopa yksityisellä, mutta se ei ollut erikoistunut tähän asiaan ja koska minulla oli lieviä rytmihäiriöitä ja ajoittain korkea syke ja alapaine korkea, lääkäri keskittyi vain sydämeeni (oli sydänkirurgiaan erikoistunut lekuri). Lakkasin kantamasta hänelle enää rahojani!
Nyt sain tänään vastaukset taas uusista kokeista. STH 1,9 (tämän alaviitettä en muista, mutta yläviite oli muistaakseni jopa 4) ja T4V 12,5 (viite 9-19). Sanoin lekurille, että kun minulla nyt sattuu olemaan suuri sukurasite ja lähes kaikki oireet löytyy mitä vajikseen kuuluu, niin eikö ole mitään mahista saada edes koelääkitystä? Ja sanoin, että tuon T4V:n pitäisi minun tietooni olla yläkolmanneksella eikä alakolmanneksella. Ei kuulemma pidä paikkaansa ja jos minulle annettaisiin koelääkitys, se pilaisi kaiken! Olin ihan huuli pyöreenä ja purin hammasta, koska alan tosissani olemaan jo niiiiin kyllästynyt näihin yleislekurien toitotukseen: “ei sua mikään vaivaa”!
Mulle yritetään välillä jopa väkisin tuputtaa masikseen lääkkeitä (monia olen kokeillut), mutta ne vaan pahentaa aina tilaani. Saan ihan hillittömiä ahdistuskohtauksia, näen painajaisia, unihalvauksia lähes joka yö jne.. Aina ne on pakko lopettaa kesken.
Painonikaan ei putoa normaalein keinoin! Ainut millä olen sen saanut alas, on cambridge dieetti. Mutta jos siinä pidän pienenkin tauon, on kolmantena päivänä maha, jalat, sormet ja kasvot todella turvoksissa. Kasvoturvotusta en ennemmin pistänyt merkille, mutta valokuvissa eron huomaa.
Kuukautiseni ovat aivan hirveät! Mutta se kuulemma johtuu siitä, että olen ylipainoinen (no, eipä ne ole helpottaneetkaan painon pudotessa!). Hiukset on harventuneet alle puoleen entisestä (kuulemma johtuu myös lihavuudesta, mutta eivätpä ala kasvamaan takaisinkaan!). Iho on järkyttävän kuiva, tajuton väsy koko ajan (ja taas meni lihavuuden piikkiin), kolesteroli ylhäällä (syö vähemmän voita…joo…en käytä voita!)
yhteenvetona tästä (ja tässä oli vasta osa oireistani!) voimme lääkärikäyntien perusteella todeta, että olen vain hullu ja saamaton läski!
Olisi ihana saada tämä asia mahdollisimman pian hoitoon, koska olen pienen lapsen yh, enkä jaksaisi enää!! Haluan, että jaksan lapsen kanssa tehdä ja olla paljon. En haluaisi hermostua jokaisesta pienestä asiasta…huoh…
Nyt sitten tilasin ajan tänään kilpparin erikoislääkärille ja toivon, että pääsen alle puolessa vuodessa sinne käymään. Ja toivon, että olen töissä silloin että on myös varaa mennä sinne!
Hei, liityn joukkoon lueskeltuani näitä tarinoita jonkin aikaa. Vaikuttaa osin niin tutulta, että pakko jakaa omakin tarinani.
Olen parikymppinen opiskelijatyttö, ja olen ollut jo pari vuotta todella hukassa kummallisten vaivojeni kanssa: on ollut täysin selittämätöntä painonnousua (aivan yllättäen kymmenen kiloa lisää, vaikken ollut muuttanu liikunta- tai ruokatottumuksiani mitenkään), hiustenlähtöä niin että joka suihkukerran jälkeen on siistittävä lattiakaivon ritilä hiuksista, kummallista fyysistä väsymystä, velttoutta ja jaksamattomuutta. Näköni on ollut huonompaan päin yläasteelta asti, mutta viimeisten vuosien aikana se on tuntunut heilahtelevan kamalasti, toisinaan en kykene näkemään kunnolla mitään vaikka kuinka keskityn. Keskittymisvaikeuksia ja sumuista harhailua arkeni on pullollaan. Ylipäätään en tunne useimpina päivinä olevani ihan kartalla ja kiinni todellisuudessa, kuin kasvojen edessä olisi huntu, jonka läpi voi kuulla ja nähdä, muttei reagoida mihinkään. Aggressiivisuus ei ole minulle lainkaan luonteenomaista, mutta nykyään huomaan joka päivä olevani todella vihainen vähän kaikille, joita tapaan, ja toisinaan olen aivan täynnä kummallista raivoa.
Pahin on kuitenkin ollut masennuksenomainen olo, joka tuli aivan yllättäen, ja jota väsymys ja aikaansaamattomuus pahensivat roimasti. Ajattelin pitkään, että kaikki johtuu stressistä, uusista asioista elämässä ja siitä, etten olisi tarpeeksi valmis olemaan itsenäinen ja huolehtimaan itsestäni: ylipäätään olen syyttänyt luonnettani paljon. Se ei kuitenkaan käy järkeen, sillä ennen tätä olen aina ollut energinen, hyväntuulinen ja elämäniloinen tyttö, enkä keksi miksi yhtäkkiä tuosta vain masentuisin. Olen käynyt muutamasti psykologilla, ja tälläkin hetkellä olen listoilla, mutten rehellisesti sanottuna vain usko, että tämä olisi lähtöisin mielestäni. Ei tunnu siltä.
Olen käynyt viime kesänä ottamassa myös labrakokeita, ja silloin arvoni olivat viiterajojen sisällä. Terveydenhoitaja kehotti kuitenkin vielä testaamaan uudelleen kunhan muuttaisin uuteen kaupunkiin. Kiireen keskellä uutta testiä ei koskaan tehty, enkä viitsinyt tutkia asiaa enempää pettymyksen pelossa. Vaikka kilpirauhasen vajaatoiminta olisi elinikäinen sairaus, se olisi myös tervetullut ja helpottava selitys taakalleni, ja pelkään keksineeni koko jutun vain päästäkseni helpommalla.
Nyt olen kuitenkin kärsinyt yllättävistä paniikkikohtauksista kohta viisi kuukautta, ja haluan pistää pisteen tälle. Olen menossa suositellulle lääkärille kysymään, voisiko kaikki johtua kilpirauhasesta, sillä oirelistasta löytyi suuri joukko täsmääviä oireita, ja kaiken kaikkiaan koko “sairasteluni” on ollut täysin järjetöntä. Nyt pelkään hurjasti, ettei mitään todetakaan, ja joudun taas yksin miettimään, mikä minussa yhtäkkiä on vikana ja joudunko elämään tällaista elämää lopun ikäni. Täältä lukemani tarinat kuulostavat kuitenkin hyvin samanlaisilta kuin omani, joten elätän vielä toivoa!
Hei!
Olen useita vuosia ärsinyt erinäisistä oireista, joista yllätyksekseni suuri osa sopii kilpirauhasen vajaatoiminnan oirelistaan. Olen lueskellut täältä asioista ja ajattelin vielä kysäistä, miltä oireistoni kuulostaa, koska kärsin myös oireista, joita ei kaikilta listoilta löydy.
Suurin ongelma on jatkuva väsymys. Olo on usein kuin unessa ja unohtelen asioita, kuten tapaamisia, ohjeet töissä/koulussa jne. Monesti tuntuu, etten koko päivänä herää kunnolla. Nyt olen alkanut kärsimään myös uneliaisuudesta, saatan nukkua 12 tuntia ja siltikin väsyttää niin että nukun päivällä lisää. Aamuisin herätessä silmät vuotavat ja rähmivät vartin verran.
Viimeisen puolen vuoden sisään hiuksia on alkanut irrota PALJON ja nyt kuukauden sisään kuontalo on ohentunut puolella, imuroimaan joutuu lähes päivittäin kun lattiat, vaatteet ja matot on täynnä irtohiuksia. Lisäksi menkat ovat muuttuneet tosi epäsäännöllisiksi, tulevat joskus ajallaan, välillä ovat kuukauden tai viikkoja myöhässä ts. jäävät kokonaan väliin.
Olen aina ollut alipainoinen, kunnes viime syksynä yllättäen lihoin 10 kiloa. Liikunnasta huolimatta ja ruokavalio tarkkailemalla paino ei vaan enää putoa. Olo on usein turvonnut ja tuntuu että tuo ylimääräinen paino olisi nestettä. Lisäksi leuan alus turvottaa, luoden vaikutelman kaksoisleuasta.
Usein myös paleltaa ja jalkani ovat aina tosi kylmät. Ääreisverenkierto huononee stressin yhteydessä ja viileällä ilmalla (vaikka olisi plussan puolella). Viime syksynä sairastin flunssaa kuukauden välein, mutta kuumetta ei ollut ikinä. Normaali ruumiinlämpöni on alle 36. Lisäksi välillä on ollut palantunnetta kurkussa ja refluksivaivaa.
Edellä mainitut ovat käsittääkseni yleisiä oireita. Mutta näiden lisäksi kärsin raajojen puutumisesta ja lihashiekkoudesta. Jos esim. kyljellä maatessa nojaan päätä käteen, käsi alkaa tärisemaan tai jos ylipäätään nojaan käsiini koko painolla esim. liikunnassa, kädet tärisevät paljon. Lisäksi jalat puutuvat helposti ja nyt muutamia kertoja ylös noustessa vasen jalka on ollut niin puutunut, että on pettänyt alta.
Olen aika huolestunut ja pääsen lähiaikoina lääkäriin hakemaan lähetteitä kokeisiin. Sillä välin olisi kiva tietää, kuulostavatko oireet kilpirauhasen vajaatoiminnalta?
Niin ja yksi tärkeä oire unohtui. Ajoittain tulee kausia, jolloin toinen käsi on aivan jumissa. Ikään kuin olisin esim. nukkunut käden päällä ja käteen sattuu. Yleensä käsi on jumittunut 90 asteen kulmaan ja jos yritän suoristaa, saan ns. sähköiskun. Yleensä tätä kestää pari kolme päivää ja tuolloin kyynärtaive on niin kipeä ettei siihen voi koskea.