Saamaton ja hermoheikko

Tiedätkö tunteen kun pitäisi siivota,tehdä ruokaa,leikkiä lasten kanssa mutta et vaan pysty? Joku sisälläsi jämähtää, jäät tuijottamaan sitä tiskivuorta ja mietit että ne pitää tiskata. Mutta et tee mitään.

Tiedätkö tunteen kun kaikki ottaa päähän, lapset kiukkuaa, miehellä on vääränlainen ilme naamallaan, väärä äänensävy ja muutenkin tuntuu että tekee kaiken vain ärsyttääkseen sinua?

Minä tiedän.

Tänään on sellainen päivä. Tekee mieli hautautua peiton alle itkemään kun et kykene muuhun kuin istumaan koneella ja keskittymään siihen ettet räjähdä jokaisesta pienestä asiasta.

Asiaa ei myöskään auta mies joka kysyy että “onko tänään taas sellainen päivä kun kahvin juontinikin ärsyttää vai onko joku asia oikeasti vialla?”

Luulisi että 2 vuoden aikana olisi oppinut tunnistamaan ne toisistaan. Mutta ei.

Jaksan raahautua tämänkin päivän läpi, koska tiedän että ensi maanantaina on kontrollikokeet ja tiistaina saan lääkäriltä tiedon paljonko annosta nostetaan. Ei se oloa paranna, mutta estää kaivautumasta maan alle..

8 Responses to Saamaton ja hermoheikko

  • tuttua puuhaa täälläkin, samat oireet-eri tauti 😀 sallit vaan ittelles.

  • Mulla kesti tätä 2 vuotta, ennenkuin reumakokeiden yhteydessä löytyi ensin oudot kilpprariarvot ja sittemmin kilpirauhsen tulehdus, sain lääkkeet yksityiseltä siihen asti, kunnes tuo julkinen terveydenhoito haluaa kuunnella mun ongelmia, mutta pari viime viikkoa on taas menty kuin suossa, parin viikon päästä on uudet kokeet ja lääkäri aika, toivottavasti ei ole taas yksi sellainen lääkäri, joka sanoo, että “seurataanpa tilannetta”, kuten on tähän asti ollut. (vajaatoiminta löydettiin helmikuun kokeista, sain lääkityksen toukokuussa yksityiseltä, siihen asti lääkärit( sekä työterveys, että kunta) “seurasivat mihin suuntaan ne arvot lähtee menemään”, siitäkin huolimatta, että ultran tehnyt lääkäri sanoi, että lääkitys on aloitettava välittömästi, kun itse ultralla totesi laajentuneen( lähes korvasta korvaan) kilpirauhasen.

  • Punkeli: tuo “seurataan tilannetta” on ihan hanurista…sitä se minunkin lääkäri ensin ehdotti, mutta enpäs hyväksynytkään sitä.
    onneksi nyt olen saanut lääkärin “puolelleni” …
    Pistä ensi lääkärikerralla kova kovaa vastaan,sano mitä ultran tehnyt lääkäri sanoi ja jos ei apua ala herua niin painelet potilasasiamiehen puheille!

  • Niin tuttua minullekin! Olo on saamaton, työhön tai askareeseen tarttuminen tuntuu aivan ylivoimaiselta, ahdistaa, rintaa puristaa, pala nousee kurkkuun, tuijotan vain eteenpäin..
    Muutamia vuosia sitten sain ensimmäiset masennuslääkkeeni, jotka toki auttoivat pahaan oloon ja itkuisuuteen jonkin aikaan. Mutta sitten huomasin, että elämästä katosi värit: kaikki oli niin tasaista -ei suuria suruja ei suuria iloja eikä mikään oikein tuntunut miltään.. mentiin vain vauhdilla eteenpäin.
    Nyt en enää masennuslääkkeitä syö. Olen ihan varma, että kilpirauhanen minullakin oireilee, mutta kun veriarvot sopivat viitearvoihin niin lääkäri tarjosi masennuslääkettä. Nykyisiä arvoja en tiedä, mutta viimevuoden helmikuulla T4-V oli 13.4 , S-TSH 1.27 ja S-korsol 374. Silloin kävin oikein yksityisellä, jonka piti olla kokenut asiantuntija. Hymyillen vain kirjoitti minulle “hullun pillereitä” (näin hän itse sanoi..)
    Nykyään värit ovat onneksi palanneet elämääni, mutta muut oireet pysyy ja lisääntyy: väsymys, saamattomuus, unohtelua, ajatuksen takkuisuus, sanat katoaa, iho erittäin kuiva, turvotusta, ummetusta, suuret mielialan vaihtelut, nyt myös selittämätöntä tasaista painon nousua, sydän oireita/muljahteluja/matala syke ja nivelkipuja. Varsinkin tuo kilojen kertyminen on minulle kova paikka – sillä elän aktiivista elämää ja pyrin syömään terveellisesti. Tämä ei voi olla normaalia!
    Olenkin miettinyt, että mitä haittaa lääkityksen aloittamisesta on JOS vika ei olisikaan kilpirauhasessa?
    Lannistaa jo pelkkä ajatuskin mennä työterveyteen ja jos siellä taas sanotaan että arvot ovat kohdallaan… Itse kuitenkin tiedän etten ole kunnossa, mutta kuka minua uskoisi eikä tuomitse masentuneeksi?

    • Hei äiti vm -65.
      Ei tuo sinun T4V arvo niin kovin loistava ole, paitsi jos viiterajat on 7-16.
      itselläni t4v oli 12,2 kun sain diagnoosin.

      suosittelisin kuitenkin käymään uudelleen labroissa vedoten painonnousuun ym oireisiin.

      mikäli kyse ei ole vajaatoiminnasta, lääkityksestä on haittaa siinä kohtaa jos elimistö lyö liikatoiminnalle. silloin oireina tulee esim sydämen tiheä lyöntisyyttä, huimausta ym epämukavaa. joskus kilpirauhanen voi toimia vaan hitaasti, vaikkei olisikaan vielä vajaatoiminnasta kyse.

  • Minäki tiiän mutta ku arvot ihan hyvät niin “meillä ei kyllä ole antaa aikoja lääkärille!” Piti uhata lastensuojelu ilmoituksella ennen ku sai ajan kahen viikon päähän. Kiva ku tuntuu että kuristuu…

  • Hei Tiina ja kiitos sivustosta!

    Olen pikku hiljaa, jo vuosia oireista kärsittyäni, keräämässä rohkeutta ottaa asian puheeksi lääkärini kanssa. Olin jo keväällä “ihan varma”, että vajaatoiminta on kyseessä, kunnes sain kuulla labra-arvot: TSH 1,4 ja T4V 12,8. Sitten ihmettelin, että eikö tämä kamala väsymys saanutkaan selitystä.

    Kesti vuosia ennen kuin ymmärsin kärsiväni kaamosmasennuksesta/-masentuneisuudesta, mutta olo ei ole paljonkaan energisempi kesälläkään. Lisäksi sairastan toistakin autoimmuunisairautta ja äidilläni on todettu hypotyreoosi. Perinnöllisyyshän näissäkin on mainittu.

    Oireinani on lähinnä energian puute ja palelu, vaikka huoneenlämpö on ihan normaali. Ulkoa tullessa kestää kauan ennen kuin “sulaa”. Normaalin n. 40h/vko työviikon lisäksi en jaksa tehdä juurikaan mitään muuta. Kaikki kotityöt tuntuvat lähes mahdottomilta. Voisin helposti nukkua 10-12h joka yö, jos en kävisi töissä. Tiedän, etten ole masentunut, sillä olen senkin kokenut elämässäni.

    Harmittaa, että olen kärsinyt jo niin monta vuotta ja olen vasta kolmekymppinen. Minulla on vauvakuume, mutta ajattelen kauhulla lapsiperheen arkea: miten ihmeessä jaksan sitä pyörittää?

    • Hei Sisi,
      kokemuksesta voin sanoa että raskaus ja vauva-aika ei ole helppoa tämän sairauden kanssa. Arvotkin pitäisi olla kunnossa ennen raskauden suunnittelua ettei sikiö saa vaurioita. Itse olen käynyt 2 raskautta ja vauva-aikaa läpi ilman lääkitystä (pojat tällä hetkellä 2v ja 9kk) ja järjen menetys ei ole ollut kaukana. Ei tuo sinunkaan T4V mikään loistava ole, itselläni ei ollut paljoa matalampi.
      Tsemppiä ja toivottavasti saisit apua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *