Tutkimista ja toivoa

Tämä sivusto ei ole pelkkää faktaa varten, sivujen tarkoitus on tuoda julki asioita jotka tuottavat ongelmia kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaville ja herättää keskustelua siitä miten Suomeen saataisiin yhtenäiset viitearvot ja lääkäreille yhtenäinen tieto kilpirauhassairauksista.

Kuka minä olen?

En ole lääkäri, olen itseoppinut oman sairauteni "asiantuntija".

Olen Tiina Peltola, 28-vuotias, neljän lapsen äiti joka juoksi lääkäristä toiselle 2 vuoden ajan. Epäilin kilpirauhasen vajaatoimintaa mutta en saanut edes lähetettä verikokeisiin ennenkö vointini meni niin huonoksi että en jaksanut enään hoitaa lapsiakaan, itkin ja olin "masentunut". Masennus olikin ensimmäinen diagnoosi jonka lääkäreiltä sain. Viimein sain oikean diagnoosin: Autoimmuunityreodiitti.

Tällä hetkellä opettelen elämään ylä- ja alamäkien kanssa ja yritän etsiä lääketasapainoa.

Tykkää Facebookissa!
Suosittele Googlessa!

Minä, masentunut ja huono ihminen..ja tulin raskaaksi.

Vain 7kk poikani syntymän jälkeen, 31.3 sain tietää olevani raskaana.
Tieto oli shokeeraava, en tiennyt miten päin olla. Raskaus ei ollut suunniteltu, parisuhde oli lähes karikolla, olin juuri aloittanut yritystoiminnan ja senkin lyhyillä päivillä koska jaksaminen oli kortilla.


Alun väsymyksen ja pahoinvoinnin väistyttyä oloni kuitenkin parani. olin energisempi, ei ollut mitään raskauden aiheuttamaa väsymystä pahempaa. Jostain syystä en osannut kuitenkaan iloita raskaudesta.
Jo rv 20 tuli esille ongelmia, sikiö pieni kokoinen,ei vastaa viikkoja, jotain outoa sydämessä…

Kaikki rakenteet sydämessä kuitenkin oli loppujen lopuksi normaaleja, joskus näitä “golfpalloja” vain ilmestyy, ne häviävät suurimmaksi osaksi itsestään. Niinkuin meidän tapauksessa.

Raskausajan painoni putosi aina rv 35 asti, olihan se mielestäni hienoa kun siihen asti olin kerryttänyt rasvavarastoa 10kg edestä. neuvolassa eivät oikeastaan sanoneet asiaan mitään koska raskauden alussa olin “lievästi ylipainoinen”.. kamala sana, ihmiselle joka on aina ollut normaalipainoinen.

Vauvan kasvu oli kuitenkin koko ajan hidasta, aina oli joku ruumiinosa joka oli jäljessä..pää,reisiluu, kokonaispaino tms..

Toinen poikamme syntyi 26.11 mitoin 45cm ja 2510g.

Raskauden jälkeisenä 2 kk:na painoni putosi yhteensä 12kg. Oliko hieno fiilis? No oli!
Minä, joka olin kaikkeni tehnyt niin yhtäkkiä paino putosi vaikka söin kuin mursu! vaatteet vain valuivat pois päältä 🙂

Ei sitä iloa kauaa kestänyt…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *