Tutkimista ja toivoa

Tämä sivusto ei ole pelkkää faktaa varten, sivujen tarkoitus on tuoda julki asioita jotka tuottavat ongelmia kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaville ja herättää keskustelua siitä miten Suomeen saataisiin yhtenäiset viitearvot ja lääkäreille yhtenäinen tieto kilpirauhassairauksista.

Kuka minä olen?

En ole lääkäri, olen itseoppinut oman sairauteni "asiantuntija".

Olen Tiina Peltola, 28-vuotias, neljän lapsen äiti joka juoksi lääkäristä toiselle 2 vuoden ajan. Epäilin kilpirauhasen vajaatoimintaa mutta en saanut edes lähetettä verikokeisiin ennenkö vointini meni niin huonoksi että en jaksanut enään hoitaa lapsiakaan, itkin ja olin "masentunut". Masennus olikin ensimmäinen diagnoosi jonka lääkäreiltä sain. Viimein sain oikean diagnoosin: Autoimmuunityreodiitti.

Tällä hetkellä opettelen elämään ylä- ja alamäkien kanssa ja yritän etsiä lääketasapainoa.

Tykkää Facebookissa!
Suosittele Googlessa!

Lopen uupunut

Olen niin väsynyt.
Henkisesti ja fyysisesti.

Alkaa jo usko kärsiä, onko loppuelämäni tälläistä? Voit hyvin ehkä 4 viikkoa jonka jälkeen todella huonosti 5-8 viikkoa?

Ei elämä ole elämistä näin, jatkuvasti väsyneenä,saamattomana, kiukkuisena, negatiivisena ja harmaana ihmisenä. Kaikki asiat tuntuvat vaikealta, ei jaksa enään yrittää.

Vielä 3 päivää uusin labroihin, oloni vannoo että arvot ovat huonontuneet mutta takaraivossa piru kuiskii että ei se ole mahdollista koska annosta nostettiin 8 viikkoa sitten. Entä jos arvot ovatkin hyvät ja jään tähän olotilaan? Pääkään ei toimi (ei koko yläkroppa) kun niin paha tulehdus jyllää selän lihaksissa että panacodin ja buranan voimalla on menty viimeinen viikko. Mahtaa sekin tehdä hyvää lapsen alulle jonka pitäisi kasvaa sisälläni. Sain kuitenkin yksityiseltä ortopedian erikoislääkäriltä ajan ensiviikolle, hänen pitäisi hoitaa kortisoneilla selkäni kuntoon. ehkä edes yksi ruumiinosa palauttaa toimintakunnon sen jälkeen.

Tällä hetkellä koen todella vaikeaksi myös muiden auttamisen ja tsemppaamisen, kun en usko enään itsekkään että on valoa tunnelin päässä… ehkä olen eksynyt ja päätynyt viemäriverkostoon.


12 Responses to Lopen uupunut

  • Sympatiat sinne kohtalotoverille! Täällä on ollut niin vaikeat kaksi viikkoa, etten muista elämässäni koskaan olleen. Karmea väsymys, vaikka nukun yli 10 h:n yöunia, jatkuva palelu (nukun välillä verkkarit ja kaksi paitaa päällä + peitto, mutta silti heräilen yöllä paleluun), lihasheikkous ja -särky, alakulo, ärsytys, vitutus, aggressiivisuus, raivokohtaukset… Tjooh. Ehkä tämä tästä joskus. Ei auta kuin uskoa siihen. Nostin eilen omavaltaisesti annostustani, koska en jaksa odotella kontrolliin asti. Ehkä tuo sun tilantees tasoittuu, kun synnytät? Yritä jaksaa uskoa, ettei olo ole ikuinen.

    • juu,varmasti tasoittuu viimeistään synnytyksen jälkeen mutta siihen on aikaa pitkät 6 kuukautta…
      agressiivisuutta täälläkin havaittavissa, teki mieli hirttää ja piestä koiraparka kun ei suostunut tekeen tarpeitaan kun käytin ulkona :/
      Toivottavasti sinulla auttaa nosto pian!

      • Ai sulla on niin pitkästi vielä… Voihan kökkö. Noh, ei auta kuin toivoa, että saat nostettua annostusta, jotta olo helpottuu. Eihän tuosta mitään tule. :/ Juurikin samanlaista raivoilua täälläkin. Kyllä niin kihelmöi yks päivä käsiä, että olis päässyt heittämään kissan seinään. Vain sen takia, että se kerjäs vieressä, kun yritin laittaa ruokaa. Kamala olo jälkeen päin, kun tulee niille viattomille huudettua. Oe voe…

        • Juu, juuri tuollaisista typeristä syistä mistä normaalisti kukaan ei hermostu. Joskus oikein raivostuu siitäkin että koira katsoo vieressä, Muka “sillä silmällä”..hienosti tää sairaus sekoittaa ihmisen pään.. Melkein voisin kuvitella että jenkeissä joku vois päästä murhasta vapaaksi vedoten tähän sairauteen..

          • Erittäin hyvin sanottu! 😀 Joskus tosiaan pelottaa nuo raivokohtaukset, kun tuntuu, ettei hallitse itseään kunnolla. Että jos ne kovasti pahenee, niin mitä sitä saattaakaan tehdä. Karmeaa. 😀

  • Itse sain tänään eilen otetut labrat. TSH oli noussut 1.8->2.7 (viite 0.4-4.5) ja T4v oli noussut 14->15 (viite 10-21). Olo on aamuisin kuin täryjyrän alle jäänyt ennen lääkkeen ottoa ja kyllä nukuttuakin tulee enemmän kuin tuossa aiemmin. Nyt vaan itseä ihmetyttää se, että syön thyroxinia purkista, arvon mukaan aivolisäke piiskaa kilpirauhasta toimimaan suuremmalla voimakkuudella ja silti vapaan hormonin määrä on noussut vain yhden pykälän. Noita ärsytys/raivo/kiukkukohtauksia tulee välillä (ei onneksi niin paljoa kuin ilman lääkitystä), mutta itse olen onneksi oppinut jollain tavalla niitä jo tunnistamaan. Suorimman palautteen omasta olotilastani saan tällä hetkellä aviomieheltäni – tuntuu että hän osaa kertoa oloni paremmin kuin itse. Mutta kai tässä taas täytyy varata lääkärille aikaa, että saa hieman selvyyttä, mistä tuo molempien arvojen nousu johtuu. En kuitenkaan uskalla nostaa annostustani ennen lääkärin lupaa tämän raskauteni vuoksi (menossa rv21).Jostain luin (olisikohan ollut kilpirauhasliiton sivuilta), että raskausaikana TSH:n tulisi olla max.2 ja T4v:n siellä viitteen yläpuolikkaassa (vai kenties kolmanneksessa). Tuleekohan tämä koko raskausaika olemaan tällaista taistelua tämän taudin kanssa? No neuvolasta lohduttivat, että nyt kun kuitenkin olen lääkityksellä niin synnytys saattaa jopa itsellään käynnistyä (minulla siis 2/3 synnytyksistä käynnistetty ja 1/3 alkanut lapsivesien menolla ja tämän jälkeen avustettu käyntiin oksitosiinilla). Että edes jotain positiivista..

  • Juu Tsh pitäisi virallisten ohjeiden mukaan olla 1-2 raskausaikana (lääkityksellä saa kai olla matalampikin) ja T4 siellä yläkolmanneksella.
    Minäkin toivon että tällä kertaa synnytys alkaisi itsestään ja jatkuisikin ilman oksitosiini lisää, en ole minäkään synnyttänyt koskaan ilman lääkkellistä avustusta ja se ottaa kaikkein kovimmille kun ei ole saanut kokea luonnollista synnytystä 🙁

  • No itselläni pahin raskausaikoina on todellakin ollut se tunne, kun alkaa miettiä mitä vikaa itsessä on kun lapsi ei synny. Sitten kun käynnistys tekee aina synnyttämisestä sellaista sänkyynsidottua, kun olet samaan aikaan käyrillä tipan vuoksi ja tippaletku menee toiseen käteen ja molemmat härvelit eri puolilla sänkyä eli liikkuminen sängystä on täysin mahdotonta.. Liikkuminen taasen edistäisi synnytystä, mutta.. No jospa tällä neljännellä kerralla jo pääsisi synnyttämään juurikin luonnollisesti.

    Itse olen muuten nyt huomannut, kun tämä on toinen raskaus jossa olen saanut raskausajandiabetes-tuomion, että nyt tässä raskaudessa kun käytössä on thyroxin- lääkitys, vaikuttaa se omasta mielestäni alentavasti myös verensokeriin. Tiedätkö onko tästä olemassa jotain tutkimuksia? Itse olen yrittänyt etsiä tietoa, mutta raskauden ajan vajaatoiminnan ja raskausajan diabeteksen yhteydestä tietoa tuntuu olevan hirvittävän vähän (tai sitten en vain osaa etsiä oikeasta paikasta).

    • en ole törmännyt tutkimuksiin, mutta voisin jotenkin kuvitella että kilpirauhasen toiminta tukisi myös paremmin haiman toimintaa? tämä on vain omaa päätelmääni..ja tietenkin se että jos aineenvaihdunta toimii niin hiilarit ei jää elimistöön pyörimään..

  • Kuule, hyvin tutulta kuulostaa. Jaksamista kilpparivuoristorataan. Tasaisempi pätkä tulee kyllä!

  • Kyllä se oikeasti aikanaan tasottuu ja kaheksan viikon jälkeen annosnostosta alkaa mulla näkymään ihan viimestään takapakkioireet. Yleensä kuuden viikon jälkeen jo. Ja mä en edes ole raskaana! 🙂 Kovin yksilöllisiä on kilppariasiat ja raskaus. Raskaus ja kilppari nyt vaan pääsee sulla yhessä sotkemaan kunnolla hormonitoimintaa…

    Onnea matkaan!!!

  • Hei! Suosittelen perehtymään tähän sivustoon “http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/t3-hormonit/” näissä vaivoissa hoito on suomessa vielä niin lapsen kengissä, että vastuu sen asianmukaisesta saannista jää itselle. Kurjaa kuitenkin, jos itseään piiskaa jatkuvasti pahasta olosta johon on kyllä selitys myös fysiologisella tasolla. Toivottavasti tämä informaatio auttaa niitä ihmisiä joiden vajaatoimintaoireet eivät ole hellittäneet Thyroxinilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *