Tutkimista ja toivoa

Tämä sivusto ei ole pelkkää faktaa varten, sivujen tarkoitus on tuoda julki asioita jotka tuottavat ongelmia kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaville ja herättää keskustelua siitä miten Suomeen saataisiin yhtenäiset viitearvot ja lääkäreille yhtenäinen tieto kilpirauhassairauksista.

Kuka minä olen?

En ole lääkäri, olen itseoppinut oman sairauteni "asiantuntija".

Olen Tiina Peltola, 28-vuotias, neljän lapsen äiti joka juoksi lääkäristä toiselle 2 vuoden ajan. Epäilin kilpirauhasen vajaatoimintaa mutta en saanut edes lähetettä verikokeisiin ennenkö vointini meni niin huonoksi että en jaksanut enään hoitaa lapsiakaan, itkin ja olin "masentunut". Masennus olikin ensimmäinen diagnoosi jonka lääkäreiltä sain. Viimein sain oikean diagnoosin: Autoimmuunityreodiitti.

Tällä hetkellä opettelen elämään ylä- ja alamäkien kanssa ja yritän etsiä lääketasapainoa.

Tykkää Facebookissa!
Suosittele Googlessa!

Kaiken alku ja juuri.

Kaikki alkoi vuoden 2009 keväällä.
Odotin toista lastani yli puolivälin raskautta ja aloin ihmettelemään väsymystäni. Töissä pysyin hädin tuskin hereillä, joskus hiljaisina päivinä saatoin torkahtaa omassa toimistossani. Ellen olisi ollut toimistopäällikkö jolla oli suht. vapaat työajat, olisin päätynyt sairaslomalle.


Neuvolassa ei juurikaan noteerattu väsymystä, otettiin hemoglobiini arvoja ja käskettiin syödä lisää rautaa. Kaikkihan sopi raskauden aiheuttamiin “iloihin”.
Välillä palelin aivan uskomattoman paljon, ulkona oli 27 astetta lämmintä mutta oli pakko vetää pitkähihainen paita päälle ja pitkät housut jalkaan. En kuitenkaan osannut tätä yhdistää mihinkään, totesin vain olevani vilukissa.

Kun äitiyslomani viimein alkoi, varhennettuna, nukuin joka aamu pitkään ja sen lisäksi vielä 2-4h päiväunet…

Poikani syntyi heinäkuussa ja hyvin pian tämän jälkeen oloni huononi…Ihmiset ympärilläni huomasivat sen heti.
Olin kiukkuinen, persoonallisuuteni muuttui vaativaksi, ärtyisäksi, väsyneeksi ja välinpitämättömäksi ihmiseksi. Maailmaani ei mahtunut kuin minä ja väsymykseni sekä vauva.
Seksihalut katosivat, ennemmin nukkuisin senkin hetken enemmän.

Parisuhde alkoi tässä vaiheessa kärsiä, en voinut selittää mikä minulla on. En ymmärtänyt itsekkään.
Iltojen pimetessä mietin hiljaisuudessa että missä vaiheessa minusta tuli tälläinen? Ilkeä, väsynyt ja inhottava ihminen.

Puhuin jälleen neuvolassa väsymyksestä, parisuhdeongelmista ja kaikesta muusta, saamatta mitään muuta kuin lähetteitä verikokeisiin jossa tutkittiin vitamiiniarvoja yms.

3kk synnytyksen jälkeen painoni alkoi nousta… 3kk aikana lihoin 10kg, vaikka laskin kaloreita,liikuin (ja siivosin pakkomielteisesti)…vähemmästäkin kai masentaa?

Asia jäi kun kukaan ei vastannut huutoni. Kärsin hiljaa itsekseni ja yritin kaikkeni,liikaakin olla niinkuin muut. Eihän tuo kovin hyvin onnistunut..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *