Tutkimista ja toivoa

Tämä sivusto ei ole pelkkää faktaa varten, sivujen tarkoitus on tuoda julki asioita jotka tuottavat ongelmia kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaville ja herättää keskustelua siitä miten Suomeen saataisiin yhtenäiset viitearvot ja lääkäreille yhtenäinen tieto kilpirauhassairauksista.

Kuka minä olen?

En ole lääkäri, olen itseoppinut oman sairauteni "asiantuntija".

Olen Tiina Peltola, 28-vuotias, neljän lapsen äiti joka juoksi lääkäristä toiselle 2 vuoden ajan. Epäilin kilpirauhasen vajaatoimintaa mutta en saanut edes lähetettä verikokeisiin ennenkö vointini meni niin huonoksi että en jaksanut enään hoitaa lapsiakaan, itkin ja olin "masentunut". Masennus olikin ensimmäinen diagnoosi jonka lääkäreiltä sain. Viimein sain oikean diagnoosin: Autoimmuunityreodiitti.

Tällä hetkellä opettelen elämään ylä- ja alamäkien kanssa ja yritän etsiä lääketasapainoa.

Tykkää Facebookissa!
Suosittele Googlessa!

Yksi askel eteen,toinen taakse.

Vielä 2 viikkoa kontrollikokeisiin…
Aika ei voi mennä tarpeeksi nopeasti.

Viime viikko oli helvetillinen, en sellaisia olotiloja ole kokenut 2 vuoden aikana kertaakaan.Tästä syystä myös blogi on ollut hiljaa.

Tässä muutama esimerkki tapahtuneista:

Perjantai: Olin ruokaostoksilla Prismassa, seuraavana päivänä piti järjestää poikani 2v synttärit. Jätin kärryt ja lähdin hakemaan jotain hyllyjen välistä,en löytänyt sitä ja palasin siihen paikkaan mistä luulin lähteneeni liikkeelle. Kärryni kuitenkaan eivät olleet siinä, enkä saanut päähäni mitään mielikuvaa mihin ne jätin. Kävelin ympäriinsä kärryjä etsien, aloin jo hätääntyä ja meinasimpa itkunkin päästää. Meinasin myös soittaa miehelleni että en löydä ostoksiani, mutta tulin tulokseen että eipä hän varmasti voi auttaa kun oli kotona lasten kanssa. lähdin kävelemään kassojen suuntaan, käveltyäni n. 50m tulivat kärrytkin vastaan. Enkä edelleenkään saanut mielikuvaa päähäni miten kärryt sinne jäivät.

Illalla yritin leipoa seuraavan päivän tarjottavia. Homma jäi moneen kertaan aloittamatta, koska unohdin heti mitä olin tekemässä. Tuntui kuin tarpoisin sumussa tietämättä mitä tehdä. Menin jääkaapille ottamaan esim. kermaa ja ennenkö sain oven auki ehdin unohtaa mitä piti ottaa. Ja taas jääkaappi kiinni.
Sain kuitenkin lopulta täytekakun,voileipäkakun ja piirakan tehtyä. eikä mennyt kuin 6 tuntia.

Lauantaina: Sama jatkui, en meinannut saada kakkuja koristeltua kun en päässyt puusta pidemmälle. kertaalleen jo heitin kermavaahdot yms tiskialtaaseen kun en osannut edes pursotinta käyttää. Ennen olen tehnyt hienoja kakkuja joita on kehuttu, nyt en osannut edes yksinkertaista koristelua tehdä.

Vieraiden saavuttua, yritin keskustella normaalisti mutta unohdin koko ajan sanoja. Unohdin jopa ANOPPINI nimen. en vain saanut päähäni mikä se on, en edes millä kirjaimella se alkaa. ihankuin en olisi koskaan hänen nimeään kuullut.

Näiden dementia-oireiden lisäksi niveliä särkee, olen taas turvonnut kuin taikina,päätä särkee jatkuvasti ja olen pahantuulinen. Pahantuulisuus tuli myös erittäin hyvin esille viikonloppuna, räjähdin kuin atomipommi asiasta joka ei maata olisi kaatanut mutta siltä se tuntui sillä hetkellä.Luultavasti tästä hyvästä ei tarvitse keskustella yhden sukulaisen kanssa muutamaan kuukauteen.

Seuraavan kerran kun näen lääkärin, vaadin kunnollisen annoksen noston tai lukittaudun loppuelämäksi neljän seinän sisälle ennenkuin hukkaan itsenikin.

5 Responses to Yksi askel eteen,toinen taakse.

  • Hui kamala, ei ole kyllä ihmisen hyvä olla noin aivosumuinen. Kuule, olisiko mitään kokeilla vaihtaa lääkitys tyroksiinista ihan eläinperäiseen valmisteeseen, Armouriin tai Thyroideaan? Muistaakseni (!) jostain luin, että tyroksiini voi juurikin pahentaa noita aivosumujuttuja. Voi toki olla, että olet vain turhan vajaalla edelleen, ja siitä oireilu. Muista myös, että sinkki ja seleeni (kupari ja jodi) ovat elintärkeitä tyroksiinin muuntoon T3-hormoniksi, joten niitä kannattaa ottaa lisäravinteina, vaikka todettua puutosta ei olekaan todettu. Mulla alkoi näkyä heti parempia T3-arvoja labroissa, kun aloitin seleenin. Sinkin puutetta on edelleen, koska makuaistini on huono.
    Toivottavasti tulet parempaan kuntoon pian!

  • Sinkkiä syönkin purkista,syönyt jo 1,5 kuukautta (saman ajan mitä tyroksiinia), seleenistä en tiennytkään..pitää sit sellanenkin hankkia..

    eihän minulle kukaan antaisi Armouria tai Thyroideaa kun vasta 1,5kk on lääkitty. ensin lääkärit haluaa katsoa Thyroxin-kortin kunnolla. ja siis oletan että olen ainakin melkein yhtä vajaalla kun alunperin, annos on kuitenkin niin pieni.

  • Mulla on kans muisti melkein vain huonontunut lääkkeen aloituksen jälkeen.. Vaikka muuten olo on ollut ihan jees. Töissä entiset rutiinit takkuavat ja tuntuvat ihan “uusilta” menettelyiltä. Pää sakkaa, kun mietin, mitä seuraavaksi pitää tehdä, kun annan ulos reseptiä. Ai niin, irrottaa tarrat koneesta, kun ne siihen tulostuivat. Vaikka ne olisivat silmieni edessä. Eli ymmärrän sinua Lilly, oikein hyvin. Tuo on kurjaa.

  • Voi kyllä, kovin tuttua. Suurin osa työpäivistä menee niin, että oikein keskittymällä pystyn hoitamaan pakolliset työt parin tunnin ajan, sen jälkeen tulee totaalinen aivosumu. Pakko pitää tunnin paussi ja olla vain tekevinäni jotain. Työni on tarkkuutta vaativaa numeroiden kanssa pelaamista, ja pelottaa, koska teen sen suuren virheen tai unohduksen…

  • Päivi: toivottavasti sellaista virhettä ei tule…

    itse olen tehnyt noita laskuvirheitä hyyyvin monta tämän kesän aikana, onneksi on koskenut vain omaa taloutta mutta kun hukkaat tuhannen euron edestä laskuja (etkä muista niiden olemassa oloa) niin iskee hätä kun tulee muistutukset..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *