Tutkimista ja toivoa

Tämä sivusto ei ole pelkkää faktaa varten, sivujen tarkoitus on tuoda julki asioita jotka tuottavat ongelmia kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaville ja herättää keskustelua siitä miten Suomeen saataisiin yhtenäiset viitearvot ja lääkäreille yhtenäinen tieto kilpirauhassairauksista.

Kuka minä olen?

En ole lääkäri, olen itseoppinut oman sairauteni "asiantuntija".

Olen Tiina Peltola, 28-vuotias, neljän lapsen äiti joka juoksi lääkäristä toiselle 2 vuoden ajan. Epäilin kilpirauhasen vajaatoimintaa mutta en saanut edes lähetettä verikokeisiin ennenkö vointini meni niin huonoksi että en jaksanut enään hoitaa lapsiakaan, itkin ja olin "masentunut". Masennus olikin ensimmäinen diagnoosi jonka lääkäreiltä sain. Viimein sain oikean diagnoosin: Autoimmuunityreodiitti.

Tällä hetkellä opettelen elämään ylä- ja alamäkien kanssa ja yritän etsiä lääketasapainoa.

Tykkää Facebookissa!
Suosittele Googlessa!

Anti-sosiaalinen

Olen viimepäivinä kadehtinut ystävieni päivityksiä facebookissa…Menen sinne,teen tätä,lähdetään matkalle..

Kaikki tälläinen vaatii minulta suurta ryhdistäytymistä,itsensä tsemppaamista ja keräämistä. Sisimmässä haluaisin tavata ihmisiä,jutella vieraille,hymyillä,olla se joka olin 10v sitten. Miksi siis koen niin suurta stressiä ja ahdistusta?

Maailmani suunnilleen suistuu radaltaan jos lähden jonnekin ja asiat ei mene niinkuin olen päässäni ajatellut. Mieskin saa hävetä kun saan raivokohtauksen jollekin vieraalle. Miksi? Koska sanoi väärin,väärällä äänensävyllä tjtn.

 

Olen aina pahantuulinen tai näytän (kuulemma) vihaiselta vaikken sellainen olisikaan. Joten miksi yrittää? Pelkään nykyään uusia ihmisiä koska pelkään minkälaisen kuvan he saavat minusta.

Korjaantuuko tämä ikinä? Ja miten niin pieni rauhanen voi muuttaa ihmisen käytöstä niin totaalisesti?

Joskus puoli vuotta sitten äitini sanoi että olen muuttunut,hymyilen enemmän ja olen paremmalla tuulella sekä rauhallisempi.Mutta asia on näin vain jos lääkitys oikeasti on just kohdallaan. Ja kuten on huomattu, ei se tasapaino koskaan pysy paria kuukautta kauempaa joten en kyllä odota asian maagisesti korjaantuvan.

6 Responses to Anti-sosiaalinen

  • Voi miten kuulostaa tutulta! Juurikin kun luulet että nyt se tasapaino ja oikea annostus löytyi niin sitten se horjuu taas. Itse olisin voinut tuon kirjoittaa omista kokemuksistani. Ennen olin ulospäin suuntautunut ja aktiivinen osallistuja, optimisti. Nyt enää hyvin harvoin 🙁 kaiken kattava väsymys erakoittaa itsestä ja muista..eikä tätä kukaan ymmärrä, enkä ihmettele kun ei ymmärrä oikein itsekään. Tuntuu, että muut pitää outona epäsosiaalisena laiskana ja saamattomana. On paha olla koko ajan ja sen vuoksi joutuu tahtomattaan yksin omaan helvettiinsä jonne odottaa jonkun kädenojennusta kun itse ei enää kykene eikä uskalla ojentaa kättään ulos sieltä.

  • Hei Tiina! En ole vielä ehtinyt kahlaamaan koko blogiasi läpi, joten voi olla että toistan nyt jo aiemmin käytyä. Mutta nuo äkilliset raivoisat aggressiot (ja minun tapauksessani suorastaan tuhoisat aggressiot alkoholin käytön yhteydessä), erakoituminen ja ahdistus muiden, jopa mukavien tuttujen kohtaamisesta ovat niin samankaltaisia mitä minulla oli viitisen vuotta sitten. Joskus tuntui jopa, että raivostuminen tapahtui niin äkkiä, että en edes ehtinyt tajuamaan sitä, oli vain kuin punainen verho olisi laskeutunut silmien eteen.

    Satojen netissä vietettyjen tuntien, MDD:n pätevän sairaanhoitajan ja funktionaalista lääketiedettä kannattavan yleislääkärin jälkeen olen tullut siihen lopputulokseen, että minulla oli suojaamattoman amalgaamisaneerauksen seurauksena kehittynyt lisämunuaisten uupumus, joka samalla vei myös kilpirauhasen huonoon kuntoon. Onneksi osasin lähteä korjaamaan itsenäisesti tilannetta Päivi Mäkeläisen suosittelemilla ravintolisillä (koska lääkäristä sain tietysti vain Cipralex-reseptin) ja ylipäätänsä yritin rauhoittaa elämän sellaiseksi, ettei stressitilanteita syntynyt. Samanaikaisesti sain Thyroxin-lääkityksen. Vuoden verran ehkä kesti, ennenkuin aloin itse havaita, että käytös alkaa normalisoitua enkä enää (nelikymppisenä!) itke raivosta lattialla maaten ja potkien… Vuosi sitten vaihdoin vielä Thyroxinin Armour Thyroidiin ja minusta se on sopinut tähän mun kokonaiskuvaan paremmin. Annostus on yhä vähän hakusessa, enkä millään pääse eroon tämän sopan aikana tulleista kymmenestä liikakilosta, mutta se on jo pieni murhe verrattuna siihen, että olen taas oma joustava, aurinkoinen ja iloinen itseni. Sosiaalinen en koskaan ole ollut, mutta nyt vastaan jo puhelimeen jos kaverit soittaa ))

    Sinulla on neljän lapsen kanssa varmasti stressaava elämäntilanne. Lisämunuaisten uupumus taitaa olla aika yleinen ilmiö kilpirauhasen häiriöiden yhteydessä, vaikka yksikään tk-lääkäri ja harva endokaan siitä alkaa puhumaan. Ootko tutustunut esim. http://www.stopthethyroidmadness.com ?

    • Hei,

      Kyllähän minä joskus mietin sitä lisämunuaisten uupumusta mutta kun lääkitys alkoi pikkuhiljaa tehoamaan niin tasapainon ollessa raivokohtaukset pysyivät pois.

      Eilen oli taas loistava päivä. Suutuin miehelle, suuttuneena yritin ottaa jotain jääkaapista -> Voi tippui -> löin pääni jääkaapin oveen ja siitä raivostuneen heitin voipaketin maahan (hajosi tietenkin) ja löin käteni täysiä jääkaapin oveen (käsi oli tunnoton varmaan tunnin)…Jälkikäteen oli hyvä taas todeta että olipa fiksua mutta sillä hetkellä en ajatellut vaan raivostuneen vaan halusin hajottaa jotain..

      Mutta kerro minullekin millaisia lisäravinteita söit?

      • Mitä kautta saatte vaihdettua Thyroksiinin muihin lääkkeisiin.Kun ei oteta edes aajoja verikokeita jopatta lääkevaihdosta puhumista vastaan.

        Minä mietiskelen kaikkea detox tyylin puhdistusjuttuja ja lisäravinteita myös avuksi tähän jumalattomaan jaksamattomuuteen. Keväällä otin kaksi jalkaliotus puhdistusta ja parempi jakso voinnissa sattui siihen. Oli ideoita jotka jopa toteutui.
        No sittenpä onkin kahta ongelmaa pukannut ja takana jotain imeytymisongelmaa varmasti. Ennen haimakystan tarkempaa tutkintaa en uskalla kummia, mutta ubikinonista koen saavani apua . Niin monesti kokenut kun jää pois niin olokin huononee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *