Monthly Archives: lokakuu 2012

Kirje lääkärilleni

Dear Doctor!

Sain terveydenhoitajalta viestisi että lääkitys pidetään samana vaikka T4V-arvo tippui 4 viikossa 19 -> 14.

Ymmärrän kyllä että viiterajat ovat kuin Raamattu teille lääkäreille eikä ammattitaitoonne kuulu ajattelu saatika potilaan kuuntelu. Valitettavasti nyt vaan sait potilaaksesi ihmisen jolla ei ole mitään mielenkiintoa olla masentunut,itkuherkkä,räjähdysherkkä, maanis-depressiivinen kylähullu. Perheeseeni kuuluu 4 lasta, 3 eläintä ja Aviomies ,joka voidaan myös luokitella jommaksi kummaksi edellämainituista, Enkä usko että heistä kukaan haluaa katsella minua tälläisena.

Normaali päiväni kulku menee jotakuinkin näin:

Kun aamulla herään, silmäni painavat 3 kiloa ensimmäiset 20minuuttia. Jalat tärisevät kun kävelen portaita ja välillä mietityttää että on ihme etten ole jo kierinyt niitä portaita alas. Kun pääsen viimein keittiöön, otan lääkkeeni ja yritän lukita korvani etten räjähdä heti kun olen noussut sängystä; nimittäin aamu teeni juominen joutuu odottamaan niin kauan että 3 nuorinta lasta on saanut syötävää ja antavat huudoltaan minulle sen verran aikaa että ehdin keittämään sen teen. Seuraavat 3 h meneekin jotenkuten seesteisesti, mutta puoliltapäivin iskee lamauttava väsymys. Yleensä tässä kohtaa juon 1 litran energiajuomaa jotta pystyn toimimaan. Yleensä iltapäivällä klo 15-16 alkaa hermot uhkaavasti kiristymään ja iltaan mennessä ne vinkuvat jo kuin viulun kielet, yksi piene virhe ja se napsahtaa. Tälläinen voi esimerkiksi olla koira joka kävelee yllättäin jalkoihin ja koska olen kuin kävelevä zombie en tietenkään huomaa sitä ja meinaan lentää rähmälleni; Lopputuloksena koira juoksee lujaa karkuun kun huudan. Tai vastaavasti 2-vuotias, jolla on elämää suurempi uhma, huutaa vieressäni 2 sekuntia liian kauan ja joudun jo juoksemaan pihalle ettei pääni oikeasti räjähdä kun tekee jo mieli repiä jotain irti. Yleensä tässä vaiheessa alkaa myös itku pyrkimään silmien taa, viimeisen kahden viikon aikana olen itkenyt enemmän kuin viimeisen vuoden aikana yhteensä.Eikä suinkaan pidä luulla että Mies pääsisi yhtään sen helpommalla, hän on turva-alueella niin kauan kun lapset on hereillä mutta joskus nekin menee nukkuun. Tällöin mies saa kuulla jokaisesta pikkuasiasta, todella veemäiseen sävyyn. Mitään muuta ei sitten saakkaan, meidän taloudessa läheisyydeksi lasketaan vieressä nukkuminen. Myös vauva kärsii tilanteesta koska imetyksen sijaan hänen ruokansa tulee pullosta siitä yksinkertaista syystä että annostiputuksen jälkeen maidontulo “Mystisesti” väheni.

Toisinkin on joskus ollut, nimittäin silloin kun ne arvot olivat oikeasti hyvät, eikä vaan viiterajoissa.

Silloin jaksoin hymyillä, olla ystävällinen,Imetin,En itkenyt pahaa oloa, lasten huuto ei käynyt hermoon ja kykenin jopa puheella rauhoittamaan heidät. Mieskin sai huomiota osakseen, onhan siitä 3 yhteistä lasta todisteena.

 

Joten kiitos “ammattilaisen” mielipiteestäsi, minulla onneksi on oma ja selkeästi se on fiksumpi.

 

P.S Jos jatkaisin suosituksesi mukaisesti tämän hetkisellä lääkityksellä, tulisin kahden viikon kuluessa vastaanotollesi hakemaan ahdistuslääke-reseptiä.