Monthly Archives: joulukuu 2011

Pätevyys päättää toisen kivuista

Tämä menee jo hieman ohi aiheen, mutta asia on pyörinyt mielessäni jo pitkään ja toisaalta pätee tämä myös vajaatoiminnan hoitoonkin.

Olen siis miettinyt että kuinka voit saada pätevyyden arvioida ja päättää mitä kipuja ja kuinka kovia toinen ihminen kestää, millä perusteella voi evätä hoidon ja pahimmillaan sanoa että kipu on psykosomaattista?

Raskaudenajan hoito on hyvä esimerkki mielivaltaisesta hoidosta, kaikki lääkkeethän on lähtökohtaisesti kiellettyjä kun ollaan siunatussa tilassa mutta mikäli lääkäri kokee sen tarpeelliseksi hän voi määrätä mitä tahansa lääkettä potilaalle.
Vielä 50 vuotta sitten potilaille määrättiin mm. konjakkia supistuskipuihin joten alkoholin käyttökin on (joskus ollut) sallittua tarpeen vaatiessa. Mutta muussa tapauksessa se on äärimmäisen paheksuttavaa, vaarallista jne.
Sama toimii käänteisesti raskauden aikana vajaatoiminnan hoidossa: Hoitamattomana voi aiheuttaa lapselle neurologisia ongelmia mutta siltikään lääkärit eivät osaa/halua mukailla oireiden ja arvojen mukaan lääkitystä. Kunhan pysytään viitteissä niin kaikki hyvin.

Itse olen nyt kärsinyt melkein 3 viikkoa jatkuvasta päänsärystä ja toistuvasta migreenistä. Tämä on tuttu vaiva joka raskaudesta ja aina yhtä kivulias. Päänsärky johtuu siitä että niskani ja selkäni jumittuu täysin, tulee jatkuva tulehdustila ja siinä kohtaa ei venyttelyt,hieronnat ym auta. Tähän kyllä olisi hyvin yksinkertainen ja käsittääkseni turvallinen hoitokeino: Kortisonipistokset selkään/hartiaan.Ongelma vain on siinä että tk-lääkäreillä ei näinkään yksinkertaiseen asiaan (pistoksen antamiseen) ole enään pätevyyttä.

Minkälaisten ihmisten käsissä meidän terveytemme,hyvinvointimme ja loppupeleissä halumme elää on?
Välinpitämättömien, kaikki-tietävien, terveyskeskuksien ylijumalien?
Koska tästä tulee loppu? Mitä pitää tapahtua että tk-lääkäreiden toimintaa ja pätevyyttä aletaan arvioimaan?

I rest my case.

Käyntini sisätautilääkärillä

Olen erittäin tyytyväinen että eilen päätin heivata kunnallisen hoidon ja siirtyä yksityiselle puolelle.
Hannu Metsänen oli positiivinen yllätys, vaikka hieman tunsin puristusta rinnassa kun oven avasi +50 vuotias perus yrmyn näköinen mies lääkäri ja totisella, matalalla äänellä kutsui “Peltola”.
Hetken aikaa mietin että voi voi, mihinkähän tuli aika varattua.

Sisälle päästyä selvitin kurkkuani jossa kutitti jokin karvan tuntuinen, ja metsänen kysyi että “Onko flunssa?”
Menin niin hämilleni asiasta että en oikein tiennyt mitä sanoa..änkytin takaisin että “Ei..Tai joo..Tai siis en mä sen takia tullut”.. 😀

Kunhan selvisin alun järkytyksestä ja pääsin kertomaan miksi olin vastaanotolle tullut, hän katsoi labratuloksiani ja totesi että vielä 2kk sitten arvot olivat hyvät. Olen samaa mieltä ja lisäsin että silloin vielä voinkin hyvin.

Uusimmat labrat nähtyään hän totesi että T4V on tippunut aika paljon, mutta TSH ei ole noussut. Se on ihan hyvä. Valmiiksi jo teroitin kynsiäni koska hälytyskellot soivat automaattisesti, ja sanoin että minulla TSH ei reagoi kovin helposti eikä se ole koskaan ollutkaan kovin korkea. Metsänen kuitenkin pelasti tilanteen näyttämällä ammattitaitonsa ja sanoi että kaikilla se ei reagoi mutta yleensä TSH on ainoa jota seurataan raskauden aikana.

Hän mittasi verenpaineen, kyseli kuinka edelliset raskauden on sujunut (ja oli yllättynyt että ne on menneet hoitamatta vajaatoimintaa) ja tunnusteli kilpirauhasen. Olin tässä vaiheessa jo tyytyväinen huolelliseen tutkimiseen ja taustojen selvittämiseen.

Hetken aikaa kirjoitettuaan koneelle tietoja, hän kääntyi minuun päin ja katsoi kysyvästi, samalla kun totesi että “Sinä et ole kovin iso ihminen”.
Tässä kohtaa jouduin jo pidättämään naurua, muutaman sekunnin kasasin itseäni ja melkein purskahdin nauruun kun vastasin että “No enpä ole” 😀
Hetken päästä hän jatkoi että ihmisen kokokin vaikuttaa siihen millaisia tyroksiini määriä joutuu käyttämään.

Aikansa koneelle kirjoitettuaan ja mietittyään Metsänen totesi että tottakai lääkitystä nostetaan koska raskausaikana sen tarve lisääntyy. Nostoa tulisi tehdä 25mikroa.
Tässä vaiheessa epäilevänä kysyin että oletko varma sen riittävän koska tähänkin asti olen reagoinut heikosti nostoihin?
Vastaus oli että “Kyllä sen pitäisi riittää… ellei ole tulossa kaksosia”
Taas jouduin pidättämään naurua 😉
Metsänen lisäsi vielä että voihan se olla että joudutaan nostamaan vielä, mutta periaatteessa 25 mikron noston pitäisi riittää loppuraskauden ajaksi.

Kuitenkin hän sanoi että jos ei parissa viikossa olo parane niin soita hänelle, niin nostetaan annosta. Samalla sain reseptin seuraavalle puolelle vuodelle joten ei tarvitse hetkeen aikaan miettiä pitääkö juosta reseptiä hakemassa 🙂

vaikka Hannu Metsänen ei ole tullut vastaan kenenkään suosituksissa (luultavasti koska häntä ei löydy Terveystalon endojen listalta) niin hän on erittäin osaava lääkäri ainakin diagnosoidun

Sotapolkuni

Nyt täyttyi mittani ja loppui mukavana oleminen.

Osasin odottaa että “hoitava lääkärini” (ihan kuin häntä voisi hoitavaksi nimittää hyvällä tahdollakaan) ei ole kovin innokas nostamaan lääkitystä ja sitäkin että hänen mielestään arvot ovat hyvät. Sitä en osannut odottaa millainen leijonaemo minusta kuoriutuu kun se ääneen sanotaan ja ymmärrän että nyt lääkäri leikkii jonkun muun kuin minun elämällä.

Olen tähän asti hyväksynyt sen että lääkärit pelleilevät minun elämälläni, minun elämäni on vaikeampaa, minun oloni on huono mutta nyt kun kyseessä on syntymättömän lapsen elämä ja mahdollinen tulevaisuus neurologisien häiriöiden kanssa, tuli mitta täyteen.

Aamulla kun terveydenhoitaja ilmoitti minulle mitä lääkäri sanoi, annoin kuulua täydeltä laidalta. Käskin lääkärin haistaa kukkasen ja ilmoitin että haluan vaihtaa lääkäriä. Tämän jälkeen vielä lisäsin nostaneeni jo annosta enkä aio palata entiseen. Loppu silauksen vielä loin kertomalla hoitajalle että kukaan lääkäri ei pelleile lapsen tulevaisuudella ja minä en aio ottaa riskiä neurologisista häiriöistä kun toinenkin vaihtoehto on olemassa (se kaikille järkevämpi).

Meni 20min puhelusta ja hoitaja soitti takaisin. Oli konsultoinut lääkäriä uudelleen ja saanut “luvan” että voin nostaa 25mikroa jos sen todella koen tarpeelliseksi. Totesin hoitajalle että se ei riitä.

Tämän jälkeen otin puhelimen käteen ja soitin Terveystalolle. Sieltä löytyi sisätautien erikoislääkärille, Hannu Metsäselle aika täksi päivää. Ajattelin pelata varman päälle ja lähdin terveyskeskuksesta hakemaan tulosteena diagnoosin ja labratulokset.

No eihän se mennyt niinkuin elokuvissa, Hoitaja yritti väittää että vain lääkäri voi ne tulostaa ja vaikka ohjeissa selkeästi luki että “Lääkäri tai muu hoitohenkilökuntaan kuuluva” voi luovuttaa lääkärin sanelut. Totesin vain hänelle että tietääkseni hoitajatkin ovat hoitohenkilökuntaa ja näinollen minun tulee saada pyytämäni paperit. Hän laittoi minut jonoon toiselle terveydenhoitajalle 😉

Onneksi tämä toinen hoitaja ei ollut niin elämäänsä kyllästynyt, hän tarkisti koneelta pystyykö tulostamaan paperit (pystyi) ja antoi ne minulle. Hetken aikaa siinä juteltiin asiasta että mihin paperit tarvitsen ja tämän jälkeen jatkoin tyytyväisenä matkaani kotiin.

kotimatkalla luin papereita ja hyvä kun en tukehtunut nauruuni.. erään kesäkuisen päivän kohdalla luki näin:

muu kontak: Potilaalla mielestään hypotyreoosin oireet,painon nousua, ruokavaliosta huolimatta paino nousee.

suunnitelma: haluaa aloittaa kilpirauhaslääkityksen kokeeksi

Olisi ollut kiva kun olisin saanut lukea sen neuvolalääkärin kommentit, mutta hän ei ollut tehnyt sanelua ollenkaan (tai se ei ollut päätynyt vielä koneelle.

Nyt taskusta löytyy kaikki tarpeellinen lääkärinkäyntiä varten ja toivon että sieltä löytyy osaava lääkäri ennenkö otan hoitovastuun itselleni ja lakkaan kokonaan käymästä lääkärissä!

Lopen uupunut

Olen niin väsynyt.
Henkisesti ja fyysisesti.

Alkaa jo usko kärsiä, onko loppuelämäni tälläistä? Voit hyvin ehkä 4 viikkoa jonka jälkeen todella huonosti 5-8 viikkoa?
Continue reading