Monthly Archives: lokakuu 2011

Hullut hormonit

Ryhdyin jälleen miettimään tätä samaa asiaa,

Kuinka paljon kilpirauhanen vaikuttaa raskauden aikaisiin ja jälkeisiin hormonimuutoksiin?

Taustaa siis näille pohdinnoille:

Olen synnyttänyt 3 lasta, mutta en kertaakaan ilman lääkkeellistä apua (oksitosiini). Jos olisin elänyt 1800-luvulla, olisin luultavasti kuollut jo ensimmäisessä synnytyksessä. Jokin elimistössäni pistää vastaan ja synnytys ei vain etene mihinkään.
Continue reading

Palkokasveja..

Edelleen on siis taito hallussa että jopa internetin välityksellä osaan suututtaa ihmisiä.

Jotta kukaan ei ihmettele, niin testaa itsesi- sivu on poistettu koska tekstin tekijä vetosi tekijänoikeuksiin. Näin asia ei aivan suoranaisesti ole koska Journalistissa tarkoituksissa materiaalia saa lainata kunhan lähde on selvillä, mutta en halua enempää vääntää asiasta joten tulen tälläisen sivun luomaan aivan itse. Eipähän ole epäselvyyttä sitten tekijänoikeuksista.
Continue reading

Mies lääkityksen mittarina

Olen jo aiemmin miettinyt tätä, mutta mielipiteeni on vain vahvistunut viime päivinä.

Mihin helvettiin tarvitsen kalliita laboratoriokokeita kun oma aviomieheni on elävä vajaatoiminta-tunnistaja?

Kun lääkitys on kohdallaan, kaikki menee hyvin. Parisuhde,lastenhoito,työasiat.

Kun lääkitys heittää niin heittää kaikki muukin. Jokainen kuulemani sana ärsyttää,otan sen henkilökohtaisena loukkauksena ilmatilaani kohtaan ja tekee mieli puraista toiselta pää irti. Pelkään että jonain päivänä vielä menen sen rajan yli, en vain ajattele tekeväni vaan teen. Voin vaikka vannoa että suurin osa näitä tunteita kokevat eivät uskalla sanoa ääneen sitä, että väli tekee mieli kuristaa joku?

se on pelottava tunne, kun on siinä ja siinä hillitsetkö itsesi.

Luulisi että lääkärit ottaisivat hieman vakavammin tämän sairauden, koska sen hoitamattomuudella voi olla vakavia vaikutuksia MUIHIN ihmisiin. Paskat siitä jos lääkäri ei sinusta välitä, mutta eikö hän välitä muistakaan?

Ei siitä ole kuin 2 kk aikaa kun vielä kuljin naama nurinpäin joka puolella.Ei huvittanut hymyillä kenellekkään,kaikki ihmiset ärsyttivät ja mutisin itsekseni ÄÄNEEN kuin paskoja kaikki ovat kun tekevät niin ja näin. Alkoholihan vasta potkun saikin aikaan, yksikin poikittainen sana niin sai hillitä itseään ettei painita kadulla. Ehkä tälläinen käytös on normaalia esimerkiksi sarjamurhaajalle, mutta en tiedosta olevani sellainen joten pitäisikö lääkäreiden jo herätä?

Nykyään olen jo ulkopuoliselle suht. hyväntuulinen ja mukava. Kotona edelleen esiintyy hyvin selkeästi ne lääkityksen heitot.

Siksipä olen sitä mieltä että potilaalle tulisi antaa oikeus säätää lääkitystään tietty määrä, säätöjen välissä tulisi käydä kuitenkin laboratoriossa 6vk säädön jälkeen. itse otin viikko sitten 25 mikroa normaalia enemmän tyroksiinia, oloni vain parani. Silloin kokonais annostus oli jo 0,125 mg..

ei kai kukaan oikeasti olisi niin hullu että huvikseen heittelisi lääkityksen määrää? olot on kuitenkin aika epämukavia jos mennään liiallisuuksiin.

Elämäni vuoristoradassa

Jostain syystä jaksan vieläkin yllättyä siitä kuinka sitkeä tämä sairaus on.

Takana on jo 3 annosnostoa ja edelleen elimistö jaksaa mennä takapakkia säännöllisin väliajoin. Ehdin taas hetken hehkuttaa kuinka olo on niin paljon parempi, työkyky on palannut jne.

Ei mennyt viikkoakaan kun tutut tunnelmat alkoivat palata:

  • Unettomuus ja heräily yöllä
  • Väsymys
  • Ärtyisyys ja hermostuneisuus
Yllä luettelemani ovat juuri ne pahimmat (painonnousun lisäksi) mitä tämä sairaus voi ihmiselle aiheuttaa.
Rehellisesti sanoen alkaa mitta olemaan täynnä. Tiistaina on uudet labrat jonka jälkeen nostan annosta oli mikä oli.
Toinen asia mikä ottaa aivoon aivan suunnattomasti, on lääkärit jotka eivät osaa tulkita oireita ja arvoja. Päivittäin tulee luettavaksi tekstejä lääkärikäynneistä joilla lääkäri on suunnilleen haistatellut potilaalle että “oot vaan väsynyt,laitetaanko lähete psykiatriselle?”
Tuleeko tähän ikinä muutosta?